Taustamusiikkina rekonstruktio Wanhan radion soinnista silloin ennen....

                     Radio Nord

Monikohan vielä muistaa, kun “merirosvoradio” Radio Nordia kuunneltiin ahkerasti täällä Turussakin.

Radioasema oli sijoitettu laivaan (Bonjour), joka oli ankkuroituna jossakin Ahvenanmerellä kansainvälisellä alueella.

Sieltä lähetettiin mainoksia ja päivän iskelmiä. Se oli kuultavissa jopa pienellä taskuradiolla, jollainen minulla oli niihin aikoihin.

Asema toimi 1960- luvun alkupuolella jonkin aikaa. Kansainvälisen painostuksen takia asema suljettiin 1.7.1962.

--------------------------------------------------------------------------------------------------
  Tässä tunnelmakuvaukseni näiltä ajoilta:

  Olin käymässä vanhemman veljeni Rekan luona Kerttulinkadulla. Oli lämmin   kesäinen keskipäivä.  Radio Nord kuului kähisten ja siellä soi jokin iskelmä.    Ilmassa häivähti kaasuhellan ja läskisoosin tuoksuja.   Istuin avoimen   keittiöikkunan äärellä ja Tuomiokirkon kello löi kaksitoista lyöntiään....

Noin 30 vuotta myöhemmin tämä tunnelmakokonaisuus kiteytyi sävelmäksi, josta voit kuunnella näytteen tästä -->      IK1962.mp3
 

             Omia muistikuvia radioista (historiaa tämäkin... ;-)

Radiot ovat aina kiinnostaneet minua jo aivan pikkulapsesta saakka. Oli suuri asia, kun pääsin joskus vääntelemään asemanhakunappulaa ja kuuntelemaan kaikkia niitä merkillisiä pörinöitä ym. vaikkapa lyhyiltä aalloilta.Tietysti myös keski- ja pitkät aallot olivat jännittävää ja mieluisaa kuultavaa täynnä etenkin iltamyöhällä. Usein myös kurkistelin radion sisään sen takana olevista jäähdytysrei'istä. Aivan erityisen mielenkiintoista oli se kun radio avattiin, niin tasasuuntaajaputkessa näkyi hieno vihertävä välähdys, kuin revontulet ikään.

Aivan pienenä yritin myös katsoa asteikkolasin aukoista, josko radion sisällä olevat puhujat ja soittajat näkyisivät...

Myöhemmin sitten aloin hieman käsittää, että radiosta kuuluvat äänet tulevatkin "eetteriä" pitkin antenniin ja sieltä edelleen radioon. Siihen aikaan Vasaramäen radiomastot näkyivät kotiseudulleni ja etenkin pimeällä niiden punaiset lentovaroitusvalot tuntuivat salaperäisen jännittäviltä - jopa hieman mystisiltäkin..

Tietysti radion varusteisiin kuuluivat oleellisesti myös maajohto, ulkoantenni sekä seinällä oleva maadoituskytkin. Kotonani oli lapsuuden aikaan ASA jostain 1930/1940-lukujen vaihteesta.

Olin noin 9 vuotias (1955), kun sain ensimmäisen oman radion...taisipa olla peräti 1930-luvulta kotoisin ( Schaub-Lorenz ?). Muistaakseni tämä radio hankittiin
Turun Radiokellarista.

Muistelen saaneeni melkoisia sähköiskujakin, kun menin sortteeraamaan radion sisuskaluja. Jossain vaiheessa purin koko vehkeen alkutekijöihin...ja tällaista tapahtui usein myöhemminkin.

Mahdollisesti samana vuonna sain myös veljeltäni yksinkertaisen kidekoneen (kuuloke+diodi), jolla kyllä kuuli Turun Vasaramäessä sijaitsevan paikallisaseman oikein hyvin. Varsin tavallista oli kiinnittää antennipiuha esim. ränniin hauenleualla. Taisipa kidekone olla joskus mukana koulussakin.

Muutimme takaisin Turkuun vuoden 1959 kesällä, eikä kauan kestänyt, kun taas ostin seuraavan radion. Tällä kertaa kyseessä oli Asa jostain 1930-luvun puolivälin tietämiltä. Samoihin aikoihin sain eräältä serkultani toimivan Hornyphon (vm.1940 ?) merkkisen yleisvirtaradion, jolla myös tuli kuunneltua melkoisesti. Juuri näiltä ajoilta muistan monia sen ajan iskelmiäkin!
  Muutto takaisin Turkuun oli sikälikin merkittävää, että nyt pääsin lainaamaan kirjastosta ajankohtaisia radiokirjoja, kuten esim. Taskuradiot ja transistorit, Transistorikirja, yms.
Sain myös veljeltäni joululahjaksi Uuden radiokirjan (Wiio- Somerikko).
-------------------------------------------------------------------------------------------------
On lähes mahdotonta kuvailla sitä, mikä näissä wanhan ajan radioissa oikein on niin ihmeellistä.....kyseessä on niin monien erilaisten tuntemusten summa, että sen kertomista on vaikeaa edes yrittää, mutta yritetään nyt listata joitakin oleellisimpia asioita:
    äänet, tuoksut, valot, "maagisen silmän" vihertävä hohde, nostalgiset     muistumat jostain kaukaa menneisyydestä j.n.e

Kun olen joskus hyville, asiaa ymmärtäville kavereilleni kertoillut näistä tuntemuksista, niin eivätpä ne aivan vierailta heistäkään tuntuneet. Etenkin wanhan, toiminnassa olevan radion sisältä tuleva tuoksu on aivan omaa luokkaansa; siinä lämpöisessä aromissa on mukana todella monta eri komponenttia aina pölystä lähtien! Putkethan kuumenevat melkoisesti ja siten aikaansaavat ilman kiertoa laitteen sisällä.

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Varsin pian näihin aikoihin alkoi mieleeni tulla myös yrittää oman radion rakentamista. Sain ensimmäisen transistorin (vaihtokaupassa koulukaverin kanssa) joskus vuonna 1959..-60 ja siitä lähtikin rakenteluhommani käyntiin.
 Myös kidekoneiden rakentaminen oli hyvässä vauhdissa.

Ellen aivan väärin muista, niin rakensin ensimmäisen taskuradion jo vuonna 1960.
Pääsin veljenpoikani kanssa klapeja kuskaamaan erään Myllymäessä asuvan henkilön luokse ja sain tästä hommasta sen verran palkkaa, että sain transistorin sekä muut tarvikkeet hankituksi.

Joskus 1960-luvun alkuvuosina tein myös paljon kokeita erilaisilla radiolähettimillä ja eräässä vaiheessa minulla oli aika tehokaskin keskiaaltolähetin.
Veljeni esitti haitarimusiikkia, jota naapurissa sitten kuunneltiin!

Vaihtokaupassa sain eräältä kaverilta Helkama matkaradion, muistaakseni tämä tapahtui vuonna 1962.  Radiossa oli ainoastaan keskiaallot ja se oli hieman viallinen.  Sain sen kuitenkin toimimaan kohtuullisesti ja herkkyyttä siinä kyllä oli. Myöhemmin samana vuonna vaihdoin sen todella pieneen uuteen taskuradioon
(6 trans. AGA), jolla sitten kuuntelin paljon. Radio oli melkein aina mukanani reisuillani, koska se oli vain noin tupakkiaskin kokoinen.
-----------------------------------------------------------------------------------------------