LETUN KOTISIVU

       1.1.2009
     Uusi vuosi on vanhan jatketta. Kuin olisi äärettömän pitkä pötkö, johon työnnetään vain
     uutta makkaramössöä. Siitäkin huolimatta olen kiitollinen sisarelleni Mallalle, että hän
     lupasi vuoden viimeisenä päivänä, että hän kirjoittaa ajatuksiani useammin tänne kuin
     aikaisemmin.

     Eilen illalla pommien paukkeessa Malla luki meille Eino Leinon Helkavirsiä. Erityisesti
     minua kosketti tämä kohta:

          Tyttö Tuonelta palasi,
          tuli naisna hiljaisena,
          istui tuttuhun tupahan;
          kohenti takassa tulta,
          talon töitä toimitteli,
          hymysuin hyreksi joskus
          sinipiioista saloilla,
          vellamoista veen selillä;
          meni merelle, metsähänkin,
          vei verkon, asetti ansan,
          niin eli ikänsä kaiken,
          ei iloiten eikä surren,
          pannen päivät pääksytyksin
          niin tulevat kuin menevät,
          niin paremmat kuin pahemmat;
          päällimmäiseksi paremmat.

        Minä kuuntelen mieluiten tätä kanavaa. Mitä sinä?

     Saatteeksi lokakuussa 2007, kun sivuni alkoivat:

    Kiitos ja ansio kotisivustani kuuluu sisarelleni Mallalle, jolla on kotisivujen tekemisen
    taito käpälissään. Vaikka isäntäni papparainen sanookin, että Malla on autokauppias,
    koska on velmu luonteeltaan, niin minä kunnioitan sisartani. Minua papparainen nimittää
    filosofiksi. Silmistäni mukamas näkyy elämän viisauden koko kirjo. En pane tätä arviota
    pahakseni. Ehkä hän on tässä asiassa oikeassa.

    26.10.2007   Annoin Mallalle yhden makupaloista, kun se luovutti minulle ajatustilaa
                        etusivulla. Tänään se saa myös köllötellä päiväunia vieressäni.
                        Olen jo niin vanha, että tekee mieli opastaa muita elämän karikoissa.
                        Minulta kun löytyy sanottavaa. Enemmänkin olisi, mutta olen vaatimaton.

    Minä Lettu

    Olen viisi vuotta vanha. Olen syönyt vuoden verran sydänlääkkeitä, mutta tänään 3.10.2007
    lääkäri sanoi, että voisin olla kokeeksi ilman, kun näyttää, ettei mitään ylimääräisiä ääniä kuulu.
    Joka tapauksessa kuntoni on varjo entisestä, olenhan maan kuulu Saanan valloittaja. Pidän
    itseäni sairaseläkeläisenä. Elämän ilot ja kokemukset ovat valitettavasti takanapäin.
    Elän päivän kerrallani. Jos olisin ihminen, minulle tulisi vain yksi lehti ja se olisi ET.

    Silloin nuorena kun kunto oli kova ja elämä edessä eikä Mallasta eikä Nellistä ollut tietoakaan,
    kävimme usein matkoilla. Kävimme mm. Norjassa ja Saanalla. Ei ollut suurikaan temppu
    kipaista Saanan laelle, josta avautuivat hulppeat näkymät:

    Hajumerkki Saanalle

    Mielenkiintoinen oli myös patikointi Pykeijan suomalaiskylästä Ranvikaan, vanhaan kalastajakylään.
    Polku kulki yli vuorten. Keli oli vaihteleva, välillä satoi vettä, välillä lunta ja välillä taas paistoi aurinko.

            Alhaalla näkyy Pykeijan uutta asutusta meren äärellä. Takana lahden toisella puolen on Vesisaari

    Vuorten toisella puolen avautui sitten vanha kalastajakylä, jossa ei enää asunut ketään.
    Vuoren jyrkänteellä asusti pikkukajavayhdyskunta, josta papparainen otti kuvia enemmän
    kuin minusta.

    Kalastajakylä

 Nyt minun valitettavasti täytyy lopettaa, kun Mallan käpälien nivelet tahtovat rasittua liiaksi näistä                            tietokonehommista. Mutta sen sanon vielä, että en pelkää juuri mitään, en edes joulupukkia,
jonka näin myös pohjoisen matkalla. Pelkäätkö sinä?

Minä ja joulupukki

    Elämä valuu läpi tassujen...Yksin ei paljoa mahda. Ei maapallon saastumisellekaan. Elän päivän
    kerrallaan. Epätoivoon ei ole syytä niin kauan kuin kupissa on ruokaa ja minulla on kavereita.

    20.12.2007
    Hyviä uutisia. Heti kun lopetin sydäntablettien syömisen ja laihduin hieman, on kunto kohentunut.
    Taas lenkki maistaa, vaikkei vielä ihan entiseen malliin, mutta mukana pysytään nuorempien
    vauhdissa. Tämä uusi lääkäri taisi olla oikeassa, ettei se kuvassa näkynyt iso sydän vielä tautia
    meinaa. Meitä laajan sydämen omistajia taidetaan sorsia. Ja lämmin se on. Ketään en pure.
    Niin no jos papparaisen lompakko on uhattuna...

 18.2.2008
   Olemme sisaruksieni kanssa keskustelleet syvällisesti ihmisen olemuksesta. Joskus on vaikeaa
    ymmärtää heitä, mutta koetamme. Väistämättä tulee mieleeni Oscar Wilden todentuntuiset
    sanat ihmisestä: "Joskus tulee mieleen, että ihmistä luodessaan Jumala jossakin määrin yli-
    arvioi kykynsä."

    Ja väistämättä muistuu mieleeni Eeva-Liisa Mannerin värssy:

        Paha ei ole kenkään ihminen,
        vain toinen on tyhmempi toista.
        Paha on vain Katti Mattinen,
        joka kakki kenkään Tattisen
        - joka on Hyvin Hygieeninen
        eikä tuhmempi tonttua toista,
        jolla polla ei leikkaa, ei loista.

    Elämä tuntuu taas elämältä, kun sain hieman tässä purkaa patoutumiaan. Kyllä ihmisissä
    jotain hyvääkin on. Joskus.
           

 Terveisin Lettu