1.1.2009
Kiirettä pitää. Stressiä
pukkaa. Kotisivujakin pitäisi ehtiä päivittämään. Ei kai sitä yksi koira
voi tuhansiksi palasiksi
revetä. Toisaalta jos pysähtyy miettimään, niin ihanaahan tämä elämä
on kun saa joka aamu herätä
koirana. Jos olisi ihminen, pitäisi tehdä työtä, eikä se ole mukavaa.
Kiire muussa kuin työnteossa on
oikeastaan ihanaa. Että mitäkö odotan tältä vuodelta? No.
En taida viitsiä kertoa. Vaan
jos oikein utelias olet, niin sinulle kerron, että rakastuminen
antaisi potkua kintereissiin ja
terästäisi otetta elämään. Eikö?
Olen vapaa autoileva neitonen.
12.12.2008
Täytyy heti kärkeen todeta,
että kieltäydyn ehdottomasti. Meikäläisellä on ollut nostetta,
että meikäläinen
valittaisiin valtakunnan Luciaksi. Kiitos lukemattomista pyynnöistä, mutta
mitään en maailmassa
vihaa niin paljon kuin kynttilöiden kantamista päässä. Karvat kärähtää
ja silloin emäntäni
menettää yöunet. Siitä ei sitten tule yhtikäs mittään. Mutta palataan.
Toki muita ehdotuksia saa
heittää kehiin.
Joulukuu on ollut todella pimeä, lumeton, sateinen. Vain kaupungin valot hohtelee.
24.11.2008
Viikonlopulla osallistuin Jyväskylän
kansainväliseen koiranäyttelyyn. Menestys oli kuten
itse odotin. Tuloksistani kuva,
jossa tausta on minun valitsemani. Eikö pokaalit häviäkin
taustan sekamelskaan
ansiokkaasti? Minä ja papparainen emme arvosta pokaaleja. Me
olemme enemmänkin rahan ja
maineen perään. Kuva on otettu Hannelen takia. Kerran
päivässä on joku saatava
hyvälle mielelle. Tämäntapainen nöyryys on paheeni.
PS Kiitokset Paavolaan hienoista vastauksista aiemmin esittämääni
kysymykseen. Olen
otettu.
1.11.2008
Olen kasvattanut ihanan otsatukan!
Olenko nyt mielestäsi:
a) Taivaallisen kaunis
b) Lumoavan kaunis
c) Coolin kaunis
Arvoisan vastauksesi voit lähettää meille sähköpostilla. Osoite on etusivulla. KIITOS!
12.10.2008
Kävin Ahvenanmaalla koiranäyttelyssä.
Nuorten luokassa sain erin ja kilpailuluokassa olin nuorten
ykkönen. Roppi meni ruotsalaisille,
mutta aina ei voi onnistua, varsinkaan jos on huono tuomari.
Nellin kanssa oli mukava
kirmata rannalla ja kuunnella meren pauhua. Hajut eivät
olleet ihmeellisiä. En suosittele.
Papparaiselta katkesi tänään hammas. Jatkuva imeskelyn
ääni kuuluu. Säälittää. Kohta on
kunnallisvaalit, eikä minulla äänioikeutta. Miksi? Sanohan se!
6.9.2008
Ihanaaaaaa! Sain eka kerran elämässäni viettää kunnon kesäloman. Tuli ladattua
akut täyteen.
Kaikkea kokemaani en voi tänne
kirjoittaa, koska tiedän, että se aiheuttaisi niin paljon kateutta.
Mutta sen voin sanoa, että paljon
koin kesän aikana. Todella syvästi. Toivon, että sinäkin ylsit
ainakin puoleen siitä, mitä minä. Ei
muuta kuin pää pystyyn ja kohti syksyä!
Tämän hirmuliskon kesytin Putinin malliin kaksi päivää sitten torstaina. Luikki pakoon kuin jänöpupu!
8.7.2008
Oli pakko keskeyttää loma Hannelen
takia. Oli menossa jo kolmas käsipyyhepaperirulla märäksi
kyyneleistä, kun halusi, että
laittaisin tähän juttua Mikkelin koiranäyttelystä. Sääliksi kävi ja töihin
aloin. Vain Hannelen takia. Ja vaikka
oli loma menossa.
Viime lauantaina oli koiranäyttely Mikkelissä. Olimme samalla reissulla pari
yötä Anttolassa, Pappa-
raisen syntysijoilla. Vaikka
osallistuin kisoihin vain 30 prosentin tehoilla, niin tulihan sieltä ROP ja
serti ja niiden myötä kaksi
pokaalia. Eikä syyttä. Tai toisin sanoen syystäkin.
Ja nyt lomat taas jatkuvat. Vilpoisat kesät kaikille!
Kamen Litov, minä ja Hannele.
Loppukehään osallistuin enää - 10 prosentin tehoilla.
Me kuvissa Anttolan urheilukentän laidalla.
22.6.2008
Olen lomilla. Palaillaan kun on
asiaa. Marssista löytyi jäätä! Muuta ihmeempää ei kuulu.
Ota sinäkin rauhallisesti. Ei
lomastressiä!
19.5.2008
Pari viikkoa olen ollut naantalilainen koira. Hyvä täällä on asua. Tuo oli liian
lievästi sanottu.
Olo on kuin asuisi Paratiisin
tuulikaapissa. Erinomaiset tuoksumaastot, loisteliaat hajubiotoopit!
Kelpaa tässä koiran elää.
Eilen osallistuin koiranäyttelyyn. En voittanut, koska minulla ei ollut
voitontahtoa. En ollut
henkisesti latautunut. Kävi kuin Suomelle
Venäjä ottelussa. Juoni on tämä: Mitä järkeä on heti
alussa voittaa. Sitä luulee olevansa kaunis
ja hyvä, mutta entä kun tulee takkiin. Ei kestä psyyke.
Minulla on ruman ankanpoikasen strategia.
Vähitellen sitä puhjetaan kukkaan. Nöyrästi edeten.
Ei pullistellen. Kakkostilasta ja
varasertistä sitä lähdetään nousemaan vuoren kylkeä pitkin...
Vaan hauskaa oli tavata meitä muita. Vähän tuntuu kuin olisimme kiinalaisia. Ei
meitä heti erota
toisistaan kuin tuomari.
28.4.2008
Täytin yhden vuoden 4.3. Eipä sitä kukaan
muistanut paria makupalaa enempää. Mutta tämän
minä muistan! En ole katkera mutta kuitenkin...
Ensi viikolla aloitamme muuton Naantaliin. Siinä
on puuhaa. Yöt menee pyöriessä ja
pohtiessa,
mitä kaikkia ohjeita pitää antaa näille meidän
haaveilijoille. Minä kannan päävastuun meidän
muutostamme.
En yksinkertaisesti luota yksinkertaisiin. Ja eikun suunnittelemaan.
20.4.2008
Kävimme ajelulla. Hyvät on maisemat Luonnonmaan
eteläosissa. Sinne on muutto kohta, jos ei muita
kiireitä ole. Yritettiin haistella Louhisaaressa
Marskin hajuja, mutta ei kyllä yhtään haise se mies.
Ryyppäsi aina täyden piripintaisen lasillisen viinaa.
Viina maistuu pahemmalle kuin sonta, jota sentään
tekee joskus aina mieli. Lampaan liha on huippu
hyvää. Pässin lihaa haluaisin myös maistaa.
14.4.2008
Näinä sateisina
päivinä ei ole muuta tekemistä kuin kirjoitella päiväkirjaa ja lueskella. Luit
oikein -lueskella.
Opetin eilen Nellin lukemaan ja samalla opin itsekin
110 prosenttia nopeammin lukemaan. Ollaan luettu jo
kolme kirjaa. Villonin Testamentti ei nyt erityisemmin
sävähdyttänyt, mutta Gontsarovin Oblomov sopi hyvin
sadepäiväksi. Ei sitä kukaan jaksa aina tuohuta.
Hemingway`n Kirjava satama oli sopivan räkänen meille.
Mikähän siinä on, että meille sopii hieman brutaali
kirjallinen ote? No se tästä lukemisharrastuksesta.
Paitsi että pitää käskeä papparainen vaihtamaan
alahyllyille uusia kirjoja.
Me lukutoukat
7.4.2008
Papparainen on elementissään, kun olen myöntänyt sille oman
lisäpalstan ylläpitämilläni kotisivuilla. Se sai
itselleen VIIKON KUVAT - sivun. On mies niin onnellinen niin
onnellinen. Vähän säälittää. Kuusiston reissulla aina
oli meistäkin napsimassa kuvia. Jos noin vähästä tulee hyvä
mieli, niin mikäs siinä. Ainoa harmi on se, että aina
pitäisi olla kuvia lisäämässä. Tolkku siinäkin. Silloin
tällöin, se passaa. Mutta joka päivä. EI EI ja vielä kerran EI!
Kuusiston kaunottaret
24.3.2008
Kiireitä pitänyt. Hyvä että ehtinyt vedellä koiranunia.
Minäkin haluaisin päästä Tuomasmessuun kantamaan
ristiä. Tässä tätä jo olikin. Taas on mentävä, papparainen
avasi jääkaapin oven...
4.3. 2008
Papparainen ja Hannele kävivät eilen ostamassa minun
löytämilläni rahoilla asunnon Naantalista.
Hyvä hyvä! Alkoi jo kyllästyttää tässä olo. Joka kevät
linnutkin muuttavat, paitsi varikset ja pullalinnut.
Papparainen hokee, että te tyttöset olette kuin taivahan
lintuset, niin sanoo Raamattukin. Pitää
muuttaa joka kevät. Siinä lähellä on Luonnonmaan korkein
kohta Linnavuori, sieltä on hyvä tähystellä.
Odotan innolla toukokuuta ja muuttoa uuteen paikkaan ja
uusiin hajuihin! Passaa tässä elää.
17.2.2008
Lumet sulivat Turusta. Surkimuksen surkimus. Onko ryvyt
ryvetty? Katso horisonttiin ja täysillä baanalle.
Tämä on mottoni. Taitaa myös toteutua unelma Naantaliin
muuttamisesta. Kiikarissa on. Tassut pystyyn,
että niin kävisi. Papparainen kävi eilen Naantalissa
kuvaamassa. Se hankki rökäle sen uuden ja kalliin
kameran.
Naantalin ja Luonnonmaan yhdistävä silta.
3.2.2008
Hieno rypypäivä. Siinä lumi sai kyytiä ja hippulat
vinkuivat, kun Nellin kanssa päästeltiin menemään.
Teimme myös arktisia tutkimuksia historiallisilla
paikoilla. Oikea kunnon taistelupäivä. Parempi kuin joulu.
21.1.2008
Kyllä koiran elämä on yhtä kiirettä ja vaakalentoa. Hyörinää. Pyörinää. On haisteltava. On
heilutettava häntää.
On
tehtävä sitä sun tätä, jotta jotain saisi suuhunsa. On niin kiire, ettei
mitään ehdi tekemään. Vahtimista on.
Koeta itse ole välinpitämättömän näköinen ja samalla valpas. Olla nukkuvinaan ja
samalla väijyä. Stressaa se.
Kotisivujeni päivityskin on sitä ja tätä. Ei ehdi. En valita, mutta sanon
kuitenkin, että VOI VOI ja VOI.
Letun tähden oli tänään hilauduttava tietokoneen ääreen. Se näki taas
painajaisen viime yönä. Kolme tuntia
meni, kun setvimme unta ja laitoimme sen halki ja pinoon, jotta ei jäisi patoumia alitajuntaan.
Päädyimme
siihen, että myytti siitä,
että haikara toisi lapsia ja meitä koiranpentuja uusiin koteihin on täyttä
sontaa.
Leikkasimme myytiltä siivet ja heti Lettua helpotti. Nellikin toi keskusteluun lohdutuksen sanoja. Kykenee
sekin olemaan empaattinen tiukassa tilanteessa. Onneksi en itse ole vielä nähnyt
painajaisunia. Olen vielä
niin kokematon. Lettu sanoi, että meno haikaran nokassa oli hurjaa, ei ehtinyt
maisemia ihailla. Happea oli
haukottava kuin hauki kuivalla maalla.
Oli niin huono päivä, että tämän minä vaihtaisin elämässäni mihin tahansa. Eikä
maksaisi paljon.
Letun painajainen numero 2.
18.1.2008
Kävin aamulla kiivasta periaatteellista keskustelua taiteesta ja
valokuvauksesta tuon naturalistin kanssa! Jouduin
käsittelemään tämän meidän kuvaleipojan kuvia oman makuni mukaan. Tulokseen olen
suorastaan tyytyväinen.
Sisälläni roihuaa taiteen tuli. Onko tällä jotain tekemistä rakkauden kanssa?
Tämä ovat minun versioni Eestistä.
12.1.2008
Lettu näki viime yönä pöyristyttävän unen. Yritimme lohduttaa Lettua, mutta
tiedämme, että Lettu on hyvin
herkkä koira. Ei paljon auttanut. Jos minä olisin nähnyt vastaavan unen, paitsi
tietenkin että unessa olisivat
esiintyneet minun kloonini, niin hiki olisi kohonnut tassuihin. Lettu on ollut
koko päivän masentunut. Mutta
eiköhän se tästä... Elämä voittaa.
Letun uni: Viisi Lettua pissalla Saanan laella.
4.1.2008
Miltä tuntuu rakastua? Montaako Rodeopötköä se vastaisi? Kaikella on hintansa.
Niin sanoi eilen Lettukin.
Tänään teen sitten sen lupauksen. En puhu ainakaan kuukauteen Rodeoista ja
aloitan laihdutuskuurin.
Painoni tulee tippumaan 175 grammaa. Eläissäni en ole lupauksiani pettänyt. Olen
sanani mittainen neito.
1.1.2008
Katseltiin Letun kanssa kuvia sen albumista. Se näytti tuota alla olevaa kuvaa
ja sanoi, että se oli yksi
hujaus, kun hän karkasi tuonne toppavuoren huipulle. Ja näkymät olivat kuin
olisi saanut sata Rodeo-
pötköä yhdellä kertaa. En voi kieltää, etteikö tee mieli kiivetä. Taisi tulla
tavoitteita...
1.1.2008
Kuuluisi kai toivottaa hyvää uutta vuotta, mutta minä en toivota. Minä olen
tavaton. Eikä rakettien roiske
tuntunut missään, vaikka lehdissä luki, että koirat pelkäävät. Ne on eri koirat.
Karjalan valloittajat eivät
pelkää mitään. Tuntui siltä kuin olisi nukuttanut viime yönä normaalia
paremmin. Eipä tässä muuta.
3.12.2007 (Tästä alkoi päiväkirja.
Seuraamisen helpottamiseksi vaihdoin järjestystä. T: Malla)
Tänään laiskotti niin paljon, että päätin kirjoittaa päiväkirjaa. En osaa kunnolla lukea, mutta
kirjoittaminen on helppoa. Ei tarvitse kuin latoa kirjaimia peräkkäin, se on
kirjoittamista.
Opin kirjoittamaan kahden kuukauden ja kolmen päivän vanhana. Ihmisiltä menee
paljon
kauemmin. Ajattelin tehdä päiväkirjan pitämisestä perinteen. Jos jaksan vielä
huomenna
kirjoittaa, niin silloin olen aloittanut perinteen vaalimisen. Näin se menee.
Perinteet ovat
helppo nakki. Ja nakit ovat hyviä, kuten myös perinneruokani rodeotikut ja
juusto. Huomiseen.
4.12.2007
Nyt olen tehnyt perinnettä. Aloin juuri ymmärtää kansantanhuja ja kapustan
tekemistä puupöllistä.
Kohta on itsenäisyyspäivä. Pohdiskelin eilen
siskojeni kanssa itsenäisyytemme syvintä olemusta. Tulimme siihen
tulokseen, että Suomen kannattaisi lopettaa puolustusvoimat ja pestata minut,
Letut ja Nellit hommiin. Lettu
hoitaisi rajavalvonnan, kun sillä on hyvä haukku ja se huomaa vaivatta kaiken
liikkuvan. Nelli hoitaisi itse
taistelutyön, se tekee todella teräviä hyökkäyksiä vastustajan koipeen. Ja kun
taistelut ovat ohi, minä hoidan
rauhanneuvottelut paremmin kuin Paasikivi. Esimerkiksi kun olemme vallanneet
Karjalan takaisin, niin
minä järjestän niin, että Viipuri vuokrataan Venäjälle ikuisiksi ajoiksi. Muu
Karjala kelpaa. Viipuria ei kannata
ottaa, koska papparainenkin on kerran meinattu ryöstää siellä. Lupaan, että
säästyneillä varoilla rakennetaan
Laatokan rannalle Metsäpirttiin Suomen koirille terveyskylpylä. Nelli
vaatii, että hyvin suoritetusta taistelu-
operaatiosta kaikille Suomen muotovalioille tehdään omat sviitit, joissa
ikkunat ovat niin matalalla, että
mekin voimme seurata, kun aamuaurinko nousee Laatokan meren takaa punertavana
kuin mehevä lihapala.
6.12.2007
Nelli sanoi eilen, että hän muuten kyllä hoitaisi nuo hyökkäysoperaatiot Venäjää
vastaan, mutta että jos Putin
tulisi vastaan, niin häneltä menisi herneet sieraimiin, kun sen mielestä Putin
on niin kiltin ja mukavan oloinen
mies. Jotenkin reppanan tuntuinen. Sitä se ei pystyi koipeen puremaan,
nuolemiseksi menisi. Pitää siis toivoa,
ettei Venäjä laita Putinia eturintamalle. Muuten asia on hoidossa.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
9.12.2007
Papparainen on kävellyt kaksi päivää naama virneessä. On kuulema
pärjännyt jossain valokuvakisassa.
Toinen juttu oli, kun se luki lehdestä Tanja
Saarelasta ja arvuutteli meiltä
kaikilta, että mitä hänessä ja
Tanjassa on yhteistä. Sellaista, että se saa
hänen silmissään Tanjan arvon nousemaan
pilviin, mikä tarkoittaa
sataaseitsemäätoista prosenttia. Isot on prosentit. Ei
arvattu. Tanja oli lausunut Iltasanomissa,
että
minua huonompaa tanssijaa saa
etsiä, joten en yleensä käy tanssimassa.
Hyvä meille. On tullut tupla-
annokset makupaloja. Sitten se siteerasi Senecaa, joka on lausunut, että viisas
mies ei tanssi selvin päin.
Jos minä
tulisin noin vähästä iloiseksi, niin aina saisi häntä heilua. Vaan tuo naaman
virne on meille aika
harvinaista herkkua. Kehumalla ja silmiin katsomalla saa ihmiset tekemään mitä
vaan. Se tiedetään.
Sitä on taiten ja harkitusti käytettävä. Ja käytetään.
19.12.2007
En ole koskaan nähnyt joulua, koska olen niin nuori, mutta viikon päästä sekin
kiire on nähty. Näyttää siltä,
että joulu on perinteisesti musta. Lunta on yrittänyt pari kertaa sataa, mutta
joulu sulattaa sen pois. Joulu
vaikuttaa minusta Kuuma-Kallelta. Toinen asia, mikä kuuluu jouluun
perinteisesti, ovat miljardit jouluvalot,
joita on joka talon ikkunassa ja ne laitetaan niihin marraskuun alussa, koska
silloin ovat pikkujoulut. Tänä jouluna
meillä syödään perinteistä laktoositonta riisipuuroa, koska jos puurossa on
laktoosia, se alkaa tulla pois joka
lävestä. Papparainen tietää tämän jutun, koska se on syönyt kamalaa
laktoosillista riisipuuroa. Joulun alla ei
ole hääviä olla porsas. Onneksi minä en liho, vaikka ruoka maistuukin. Kiinassa
ne syövät koiria. Siinä
maassa tiivistyy idän tyhmyys. Niitten akupunktioista ja filosofioista
viisveisaan. Letun tietämys hakkaa niitten
mennen tullen.
Kauhea juttu. Papparainen suunnittelee kameran ostoa. Se kamera maksaa yhtä
paljon kuin 3333 kappaletta
Rodeopötköpakettia. Siis YHTEENSÄ 3333 RODEOPÖTKÖPAKETTIA! Sen päästä on jonkin
pitänyt nyt
kyllä puhaltaa tuhat kynttilää yhdellä kertaa sammuksiin. Jos olisin kastettu,
sanoisin voi jeesus. Kaikkein
herkullisimpia eli ihanan ihania ovat chicken-pötköt.
Riisipuurosta tulikin mieleen, että tänään näin Vanhan Ravattulantien varressa,
heti päiväkodin jälkeen,
yhden pajupuskan vieressä maailman suurimman koirankakkaläjän. En kerinnyt
haistella kunnolla, kun
Hannele tempaisi hihnasta. Se oli ainakin yhtä iso kuin papparaisen iso saapas,
jonka se on ostanut Tepin
kalatarvikekaupasta Leppävirralta. Hannele kun laittaa ne jalkaansa, niin ne
lonksuaa. Haju oli mantelisen
mieto.
20.12.2007
Viime yönä heräsin painajaiseen. Samalla hetkellä tajusin vielä suuremman
karmeuden! Painajainen unohtui
siinä silmänräpäyksessä. Loppuyö meni vuoteessa pyöriskellessä ja paikkaa
vaihtaessa.
3333 kappaletta Rodeopötköpaketteja sillä
kameran hinnalla! Jos Hannele antaa rodeoita, niin paketti riittää
minulle
viikoksi. Jos papparainen antaa, niin yksi paketti kestää kolme päivää. Eli
käytännön elämässä minä
syön
yhden paketin viidessä päivässä. Kun lasken äkkiä päässä, niin vuodessa minulta
kuluu 73 pakettia
rodeoita.
3333 pakettia riittäisi minulle yli 45 vuodeksi! Minä en elä edes niin vanhaksi.
Hyvä hyvä papparainen!
En ole katkera mutta kuitenkin... Saisin syödä niitä paratiisissakin yli 30
vuotta, kyllä kelpaisi. Kuolema ei
pelottaisi yhtään.
