Anssin terveystiedot: 0-kyynärät, C-lonkat, terveet silmät edelleen (24.10.2008), prcd-PRA status B eli terve kantaja. Nuoruutensa Anssi on ollut isännän maraton reenikaveri. Nyt 8+ vuotiaana se edelleen lähtee mielellään juoksemaan mukaan 1,5 tunnin kovia "miestenlenkkejä" ja jäähdyttelyksi hyppää autoon sauvakävelyttämään metsään emäntänsä.

Emällä terveet silmät 8 vuotiaana, isällä terveet silmät 9 vuotiaana (viimeisimmät peilaukset).

Meriitit:
- näyttelyistä paras saavutus VSP serti ja KP, mutta taitaapa olla tyydyttäväkin tullut jossakin näyttelyssä.
- poropaimennuskoe hyväksytty 2003:  Poikajärven paliskunta, Silimäselän aita
- AD-koe eli palveluskoirien kestävyyskoe suoritettu hyväksytysti: linkki tuloksiin
- BH-koe suoritettu hyväksytysti
- Toko alokasluokan 1 tulos 186 pistettä (kokonaisvaikutus 10)...muita kertoja ei ole käyty emännän kilpailukammon takia

Anssi emäntänsä näkökulmasta:

Anssi on työtä rakastava partiolainen, joka on aina tarvittaessa valmis toimimaan, vaikka sillä off-nappikin on olemassa. Off-nappi on käytössä kotona sisällä ja esim. Särkänniemen vilskeessä.

Anssi on viisas ja lukee minua mennen tullen  - mikä aiheuttaa haastetta sitä kouluttaessa. "Vartalolukutaito" johtaa niin helposti ennakointiin toko-liikkeissä. Anssi nauttii yleensäkin työstä. Kisaamisen takia emme tokoile, vaan se on meille yhteistyömuoto. 

Anssin luonnetta hyvin kuvaa, että se piti pentuna opettaa väistämään imuria. Esim. vuosikkaana sen jalkaa vasten sai jyrrätä takarenkaillaan kauko-ohjattava Nikko-auto, jos se samaan aikaan tarkkaili eteisessä emäntää, pääseekö mukaan lenkille. Eli mikää pehmoheppu se ei ole. Riepua ei sen kanssa ole pentuna revitetty, ja niinpä olin kyllä hämmästynyt, kun ylllätin mieheni veljen kerran "nostelemasta" Anssia harjanvarresta - siis olivat repimisleikkiä katuharjalla. Molemmat ärisivät ( :

Mökötuvassa Anssi on kasvatettu remontin keskellä lapsiperheessä, ja ennen meille tuloa se pentuna oli sosiaalistamismielessä käynyt kotkalaisessa rautakaupassa. "Rautakauppa sosiaalistamisen" ja yleensäkin onnistuneen pentuajan lisäksi luonnegeenit sillä ovat kyllä kohdallaan.

Anssi osaa hakea eksyneet perheenjäsenet tai sillä voi haetuttaa pudonnutta tavaraa. Noutamisen se opetteli aikoinaan itse. Mutta opittua se osaa myös soveltaa. Kerran harjoiteltiin peltosaralla esineruutua. Olimme viimeisenä koirakkona. Vein esineet peltosaralle ja sitten lähetin koiran hakemaan. Toihan se minulle ne minun tavarat, mutta löytämänsä saralle unohtuneen vieraan tavaran Anssi kuljetti sille koirakoille, joka sen meitä ennen oli sänkipellolle unohtanut - kadonnut tavarahan pitää palauttaa omistajalleen ( :

Poroaidan lisäksi on näyttöä myös hirven vasan kanssa ja kyse oli selkeästi paimentamisesta. Anssi kulki Samulin kanssa taimikossa ja sattuivat kulkemaan makuulla olevan hirvenvasan läheltä. Lopputuloksena oli, että kaksikko - vasa edellä ja koira perässä - juoksi rauhallisella vauhdilla kahdeksikkoa ja Anssin hakkui tasaisesti pysytellen vasasta parin metrin päässä. Samuli luuli aluksi, että Anssi siinä hölkkää Leesian kanssa eikä reagoinut. Vasan paimennus oli aika erikoinen näky, itse pääsin seuraamaan tapahtunutta harjanteen päältä, missä kuljimme lasten ja Leesian kanssa. Kun isäntä sitten viimein tunnisti toisen vasaksi ja käski luovuttaa, Anssi totteli ja vasa pääsi odottelemaan edelleen emäänsä. 

Tarvittaessa Anssi vetää länkivaljaissa kelkalla lapsia. Siinäkin touhussa häntä heiluu!

Elämäni koira, vahva yhteistyöhaluinen uros, jonka kanssa olen ehtinyt värkkäillä monenlaista. Toivon saavani siitä aikanaan jälkeläisen tai jälkeläisenjälkeläisen vahvistukseksi laumaani, sitten kun Anssi alkaa olla ikäkoira. Valitettavasti kloonia en voi saada.