Hyppyrimäellä
Tervetuloa
Anssi
Leesia
Vilkka
Poropeukalot
Pentuja
Kuulumisia
Askelia
Kuvia
Oma yhdistystaustani:
- Suomen eläinsuojeluyhdistyksen ainaisjäsen
- Suomen kennelliiton jäsenyys 1987 alkaen
- Lappalaiskoirat ry:n ainaisjäsen
- Porokoirakerho ry:n jäsen ja sihteeri, hallituksessa
- Oulujokilaakson kennelkerho ry:n jäsenyys vuodesta 1993 alkaen,
- Länsigöötanmaanpystykorvat ry:n jäsen 1993 alkaen, ainaisjäsen
- Toko-koulutusohjaaja, agility-koulutusohjaaja
- 1990-luvun puolessa välissä Pohjois-Pohjanmaan kennelpiirin agility-yhteishenkilö
Kynänjälkiä, jotka liittyvät koiriin ja ovat omassa hyllyssä tallella:
- Pohjois-Pohjanmaan Kennelpiirin ry. 40 vuotta - julkaisu s. 58-61 (1996):
- Pystykorva 1/2001: Hirvilady 2000
- Poromies 3/2006: Porokoiran mukana - Vuotsosta se alkoi
- Poromies 4/2006: Rössö vai närpiä - millainen kaveri porokoiraksi?, toisena kirjoittajana
- Poromies 3/2007: Poromieshän sen porokoiran tekkee
Koirat ovat meillä perheenjäseniä, mutta silti ne pidetään koirina. Säännöt on niin lapsilla kuin koirillakin. Nykyään kotilaumaamme kuuluu 3 lpk:aa. Kun Vilkka nuorimmainenkin on nyt jo täyttänyt vuoden, voin tyytyväisenä todeta, että tämä lauma toimii. Koirien kanssa harrastetaan luonnossa liikkumisen lisäksi tokoa, vetohiihtoa, vaihtelevasti agilitya, etsintää (tavarat ja perheenjäsenet) jne.
Lomareisumme suuntautuvat aika usein pohjoiseen ja samoilla reissuilla voidaan käydä katsomassa joku reitin varrella asuva porokoira tai lpk. Samalla oma ajattelu tästä rodusta on hiljalleen muuttunut ja varmasti se kypsyy edelleen.
Vaikka Poropeukalon ensimmäinen pentue on lähtenyt maailmalle, tarkoitukseni ei ole ryhtyä Isoksi Kasvattajaksi. Tuo pentue oli aivan ihana kokemus koko meidän perheelle. Toivottavasti pentujen kasvatus säilyy jatkossakin samanlaisena, harvinaisena isona asiana ja muu aika eletään omalla laumalla harrastellen.
Lapinporokoirien lisäksi perheessämme on ollut länsigöötanmaanpystykorva FIN MVA Jaxonville Domino, Tomppa, jonka elämäntyöhön kuului mm. toimia yläasteen eläintenhoitokurssin apuopettajana - aikamoinen määrä muhoslaisia nuoria ehti vuosien varrella kokeilla agilitya Tompan kanssa! Elämäni koirakoulu oli 15 vuotiaaksi elänyt haastava monirotuinen Niko sekä lapsuuteni keeshund Mareikken Jammu.
Kaikesta
koiriin liittyvästä Se Tärkein on
tämän ihmis-koiralauman toimivuus. Parhaimmalta ja
rentouttavimmalta
tuntuu, kun perheen kanssa olemme mökillä ja koirat
hyörivät mukana. Tai kun yksin tarpoo suolla
ja kuitenkaan ei ole yksin - kolme koiraa kaverina.
Kesäyönä katsotaan kangasmetsän reunassa
auringonlaskua suon taakse, ilman koiria kuka hullu nyt
metsään lähtisi puolenyön aikaan! Ja talvella taas
otsalampun valossa viiletetään moottorikelkkauralla
koiravetoisesti. Kaikki tämä jäisi kokematta ilman
tätä kolmikkoa. Kiitos koirilleni, myös Tompalle,
Nikolle ja Jammulle. Kaikkien kanssa on tullut koettua omat
tätkeät jutut.
Ehkä joskus vielä meille tulee göötti, jos vain
rotu ei muutu liikaa jalostuksen myötä. Nyt on kuitenkin
lapinporokoirien aika.
Kuvat: Meidän lauma vielä Vilkkaa vaille / Kaverukset mökkirannassa