s. 7.3.1999, kasvattaja Guðný Dóra Kristinsdóttir, Islanti
isä: Úlfur frá Keldnakoti
emä: Ylfa frá Ólafsvöllum
Reetu KoiraNetissä

Reetu lensi Suomeen toukokuussa –99. Kun näin sen ensimmäisen kerran, se istui rauhallisesti rahtiterminaalin virkailijan sylissä tiskin toisella puolella, eikä näyttänyt olevan moksiskaan pitkästä lentomatkasta. En saanut sitä heti mukaani, sain vain vähän silitellä sitä tiskin yli, sillä ensin minun oli käytävä läpi paperisota eli mentävä tulliin selvittelemään asioita. Kun vihdoin ja viimein kaikki oli valmista ja pääsin takaisin terminaaliin hakemaan Reetua, se oli jo hurmannut kaikki työntekijät – ja pissannut ja kakannut lattialle…

Reetu on koiristani kaikista riippuvaisin minusta, vaikkei sekään ole mikään perään itkijä. Luonnollisesti tähän vaikuttaa se, että olen tehnyt sen kanssa niin paljon kaikenlaista yhdessä, mutta se on selvästi myös luonnostaan enemmän tiimihenkinen kuin Skuti ja Aake. Pentuna Reetusta sai helposti käsityksen että se olisi pehmeä ja nössökin, mutta iän myötä on käsitykseni hieman muuttunut. Sitä voisi kuvata äärimmäisen hyväntahtoiseksi ja rauhaa rakastavaksi ja se pyrkii selvittämään konfliktit rauhanomaisesti. Tämä onkin ominaisuus joka on ollut kullanarvoinen asuttaessa Aaken kanssa saman katon alla. Reetu on hyvin itsevarma, eivätkä pienet jutut sitä hätkäytä ja se onkin ansaitusti laumamme johtajakoira – Aaken suureksi harmiksi.

Reetusta toivoin itselleni hyvää harrastuskoiraa ja sen tehtävän se on täyttänyt 100%:sti. Alussa haaveenani oli keskittyä pääasiassa pk-haun  ja raunioiden harrastamiseen ja tokon oli tarkoitus olla vain välttämätön paha, mutta sitten tokokärpänen puraisikin kunnolla ja keskityimme joksikin aikaa pelkästään siihen. Reetu on upea koulutettava, sillä se on hyvin nopea oppimaan ja sillä on valtava halu oppia, mutta se on myös haasteellinen, koska se on äärimmäisen herkkä sekä turhautuu varsin nopeasti. Lisäksi se pitää tokosta niin paljon että se menee hyvin helposti ylikierroksille, varsinkin pidemmän tauon jälkeen. Nuorempana Reetu reagoi stressiin passivoitumalla, mutta vanhemmiten se on alkanut purkamaan sitä sähläämiseen (puhutaan siis tokosta) ja tämä aiheuttaa koekehässä mm. turhaa haukkumista. Kesti aikansa ennen kuin ymmärsin että Reetu on erittäin kaavoihinsa kangistunut; kun jokin asia harjoitellaan yhdellä tavalla, on sen oltava aina niin, muuten Reetulta menee pasmat sekaisin. Tämä saattaa johtua myös siitä etten treenaa tokoa erityisen säntillisesti, vaan välillä on pidempiäkin taukoja ettemme tee varsinaisia lajiharjoituksia. Olenkin usein joutunut miettimään omia toimintatapojani että pysyisin sen kanssa samalla aaltopituudella ja voikin sanoa että Reetu on kouluttanut minua vähintään yhtä paljon kuin minä sitä.

Huolimatta siitä että minulta loppui tyystin kiinnostus Reetun tokokoulutukseen sen siirryttyä kilpailemaan erikoisvoittajaluokkaan, sain otettua itseäni sen verran niskasta kiinni että saavutimme tottelevaisuusvalion arvon syksyllä 2002 ja näin ollen Reetusta tuli rodun ensimmäinen tva ja kaksoisvalio Suomessa. Sen jälkeen toko jäikin pois kuvioista aika perusteellisesti noin vuodeksi ja keskityimme pk-haun harrastamiseen. Valitettavasti vain elämä ei aina suju suunnitelmien mukaan ja olemme joutuneet jättämään maastolajit aika pitkälti pois, tosin aktivointimielessä käymme välillä metsässä haukkumassa ukkoja ja etsimässä esineitä. Nykyisin harrastelemme tokoa leipälajinamme, jos niin voi sanoa, sitä kun voi harjoitella missä ja milloin vain.

Reetulla on jälkeläisiä Tunturiketun kennelissä F- ja R -pentueet,  Belmari I-pennut sekä Ruotsissa Wadsteinas R-pennut.

170108