Kennel Jagodas, tuntuu hassulle käyttää sanaa KENNEL - sillä asumme ja elämme Kuopiossa rivitalo huoneistossa! Perheemme koostuu minun ja avopuolisoni Jarmon lisäksi neljästä pojasta: Timo 18 v, Tomi 15 v sekä kaksospojat Tatu ja Topi 10 v. Karvaisempaa "kennel populaa" edustavat Polski Owczarek Nizinny nartut ”Inni – Anneli Hyönteinen” ja ”Soma – Sumu Uljas” - kyllä rakkailla karvakasoilla on monta nimeä! Kennelnimeni JAGODAS on myönnetty jo vuonna 1995, vaikka varsinainen kasvatustyö on alkanut huomattavasti myöhemmin.

Tiivistetty Jagodas PON historia

Haaveilin PON koirasta jo vuonna 1989 jolloin minulla oli kultainen noutaja uros Caesar, PONit olen löytänyt Saki Paatsaman kirjoittamasta Suuresta Suomalaisesta Koirakirjasta. Innostuneena soitin SKL:n ja kyselin tietoa, mutta tuolloin ei tuntunut olevan pentuja saatavana ja kovassa pentukuumeessa otin toisen kultsun, nartun nimeltä Myy. Kultaiset noutajat muuttivat "avioero lapsina" ex-miehelleni. Poski Owczarek Nizinnyt tulivat elämääni vuonna 1995, pitkällisen haaveen toteuduttua. Ensimmäinen PON tuli minulle sijoitukseen Taija Tuohilammen Flinkbein Kennelistä, tummanharmaa narttupentu Flinkbein Furora alias Iida. Toinenkin PON tyttö Flinkbein Haida ”Jena” tuli myöskin Flinkbein kennelistä vuonna 1995. Valitettavasti Jenan elämää ei oltu suotu pitkäksi. Menetettyäni hänet, alkoi kuumeinen PON pennun etsintä ja miettiminen mistä löytäisin IIdalle kaverin? Tuolloin minulle ehdotettiin pennun TUONTIA ulkomailta, aluksi minua kauhistutti - mutta onnekseni ei kauan! Vuonna 1998 toin Belgiasta narttupennun Xsarna Van Het Goralenhof, tuttavallisemmin Nena, tunnetulta tuomari kasvattajalta Lucienne Jasicalta.

Vuonna 2001 toin Belgiasta Nenan siskopuolen Ascha Van het Goralenhof, tuttavallisemmin ”Zaza”. Vuonna 2002 toteutin unelmani ja toin rodun kotimaasta Puolasta urospennun Osypek Dziechcinek alias Pepi. Valitettavasti Pepin luonne oli sellainen että joudun laskemaan hänet sateenkaarisillalle jo vuonna 2004. Ikävä jäi. Ruotsista toin Huhtikuussa 2004, aina iloisen Cedarina Aspic Soupn eli Astan. 2005 innostuin tuomaan narttupennun Hollannista, Grian Gospdyni Z Raju Zimy alias Inni. Periaatteessa Inni voisi olla Puolan tuonti, sillä hänen linjansa ovat täysin Puolalaiset. Viimeisin - mutta ei vähäisin, tuonti Pon tuli Ranskasta talvella 2007. Soma tuli isoisoäitinsä Nenan tassunjälkiä seuraamaan, toivotaan ettei tyttönen astunut liian suuriin saappaisiin! Kuten kaikki ystäväni Pon piireistä tietävät – Nena oli minun elämäni koira!

Vuonna 2000 jaoin kennelnimeni sisareni Piian kanssa. Sen seurauksena WHIPPETIT ovat tulleet minulle tutummaksi roduksi ja olen oppinut jopa ihastelemaan näitä - minulle kovin "alastomia " - koiria. Piian perhe koostuu aviopuoliso Mikan lisäksi joukosta whippettejä ; Jagodas Chuette "Nekku" ja tyttärensä Jagodas Feinte Furie ”Snappi”, Ruotsin tuonti Aaniston An Outstanding Filly "Tinka" , Italian tuonti Sobresalto Chismosa "Dina" ja tytär Jagodas Epris Togue ja viimeisin tuonti Italiasta, uros Sobresalto Quexotic "Toffo". Mikalla on ikioma ”metsästyskoira” Baijerinvuoristovihikoira Tinttarallin Tirppana ”Tirri”. He kaikki asuvat Heinävedellä omakotitalossa, jossa on suuri aidattu piha koirien juosta ja leikkiä. Jagodas Whippeteillä on omat kotisivut, joissa voit tutustua tarkemmin heihin!

Jagodas pentueita on syntynyt kaiken kaikkiaan seitsemän:
22.6.2001 A – pentue seitsemän Whippettiä
16.12.2001 B – pentue viisi Polski Owczarek Nizinnyä
21.1.2003 C – pentue seitsemän Whippettiä
27.2.2005 D – pentue neljä Polski Owczarek Nizinnyä
9.9.2005 E – pentue kuusi Whippettiä
25.10.2005 F – pentue viisi Whippetiä
15.2.2007 G – pentue seitsemän Whippettiä
3.8.2007 H - pentue yksi Polski Owczarek Nizinny poika

Jatkossakin keskitymme Piian kanssa PIENIMUOTOISEEN kasvatustyöhön kotikenneleissämme. Tavoitteenamme on kasvattaa terveitä, hyväluonteisia ja rotumääritelmän mukaisia Polski Owczareki Nizinnyjä ja Whippettejä. Tavoitteeseemme pyrimme pääsemään tuomalla erilinjaisia koiria ulkomailta, rehellisyydellä omistamiemme koirien terveydentilasta, luonteista sekä perehtymällä rotuihimme käymällä säännöllisesti koiranäyttelyssä koiriemme ja kasvattiemme kanssa.

Lopuksi voin tuumata, että nyt vuonna 2008 en kadu tuumaakaan, että tulin hankkineeksi ekan ” Poonin” silloin 1995.. Niissä on ytyä, aina ne jaksaa nauraa ja naurattaa! Yksinkertaisesti tiivistettynä : PON ON PARAS!!

- Mervi-