Tietoa minisiasta luettavissa tästä alapuolelta
Minisika nimenä on harhaanjohtava, aikuinen minisika ei ole kovinkaan pieni. Normaalipainoinen minisika painaa aikuisena useita kymmeniä kiloja, 40-60 kiloa lienee lähellä totuutta. Minisika on pieni ainoastaan siinä kohtaa, kun sitä verrataan lihasikaan, joka painaa 300-500kg.
Minisian erottaa tavallisesta siasta paitsi koko, myös erityisesti häntä. Tavallisen sian saparon korvaa suora häntä, jonka päässä on tupsu.
Minisika eli aasialainen roikkovatsasika tuotiin Vietnamista euroopan eläintarhoihin 1950-luvulla. Varsin pian sitä alettiin kuitenkin käyttää ja jalostaa koe-eläimenä. Sian elimistö muistuttaa paljolti ihmisen elimistöä ja Aasialainen roikkovatsasika sopi hyvin koe-eläimeksi pienen kokonsa vuoksi. Jalostustyön kautta minisikoja alettiin pitää myös lemmikkeinä.
Suomessa minisikoja on melko vähän, arvioiden mukaan sadasta muutamaan sataan yksilöön. Oman arvioni mukaan minisikojen määrä on Suomessa vähenemään päin, sillä systemaattista kasvatustyötä ei Suomessa ole. Minisikoja jalostetaan ja kasvatetaan ainakin Amerikan mantereella ja Ruotsissa vilkkaasti.
Minisika on ollut lemmikkinä niin vähän aikaa, ettei sen eliniästä ole tarkkaa tietoa. Arviot vaihtelevat eri lähteiden mukaan, mutta keskimääräisesti minisian arvioidaan elävän 10-15 vuotta. Iän pituuteen vaikuttaa merkittävästi mm. oikea hoito ja ruokinta.
Minisika on sorkkaeläin ja sen sorkat hoidetaan säännöllisesti leikkaamalla ne lyhyiksi. Minisika rokotetaan puolivuosittain sikaruusua vastaan, sillä sikaruusua aiheuttavaa bakteeria on runsaasti kaikkialla luonnossa. Sikaruusu voi tarttua myös ihmiseen.
Sika on todella älykäs eläin, paljon älykkäämpi kuin kissa tai koira. On arvioitu, että ensimmäistä sijaa älykkyydessä pitää ihminen, sitten muut kädelliset, pronssilla on delfiini ja neljäntenä sika.
Minisika on haastava lemmikki eikä se mielestäni sovi kerrostaloon tai muutoinkaan sisälemmikiksi. Minisika on arka eläin, sen luottamus on vaikea saavuttaa ja se suhtautuu pieniinkin muutoksiin erittäin ennakkoluuloisesti. Minisialla ei ole tarvetta miellyttää ihmistä vaan se on omapäinen. Lisäksi sialla on luonnollinen tarve tonkia ja erittäin voimakas kärsä, mikä voi koitua sisustuksen kohtaloksi. Minisian omistajan on kyettävä tarjoamaan lemmikilleen sopivat, luonnolliset puitteet, jotta voi tehdä sikansa onnelliseksi.
RUOKINTA
Minisikaa ei voi ruokkia samalla tavoin kuin lihasikaa, joka on jalostettu kasvamaan nopeasti ja teurastettavaksi muutamien kuukausien iässä. Runsasenerginen ruoka ja isot annokset ovat minisian(kin) terveydelle haitaksi. Luonnossa sika syö suurimmaksi osaksi kasvien osia. Sen lisäksi sialle maistuvat hyönteiset, madot, sammakot, käärmeet ja raadot.
Minisian ruokavalio koostuu viljasta (puuroista tai jauhoista), hedelmistä ja vihanneksista. Viili tai piimä takaa kalsiumin saannin. Yksi monivitamiinitabletti päivässä täydentää ruokavalion. (Monivitamiinin tulee sis. vitamiineja A, D, E ja B, sekä seleeniä, magnesiumia, fluoria, mangaania, sinkkiä ja jodia.) Suolaa sian elimistö ei kestä!
Minisialla on aina oltava vettä saatavilla. Sen juomavesikipon on oltava sellainen, ettei se saa sitä kaadettua. Jos minisialla ei ole vettä vapaasti saatavilla, se voi saada ruokasuolamyrkytyksen, johon se voi kuolla muutaman tunnin - muutaman päivän kuluessa.
Luonnossa sika kuluttaa suurimman osan valveillaoloaikaansa ruuan etsimiseen. Niinpä kesällä, kun minisika on ulkona aitauksessaan, se tonkii itselleen maasta runsaasti syötävää. Silloin on muuta ruokamäärää syytä vähentää. Talvella, kun minisika on ison osan aikaa karsinassaan, sillä on vähemmän mahdollisuuksia kuluttaa aikaansa ruuan etsimiseen. Siksi sille tulisi antaa esimerkiksi heinää tai pahnaa, jota se voi syödä ja silputa. Minisialle voi tarjota lisähaastetta piilottamalla vaikkapa vihannesten paloja kuivikkeiden joukkoon tai esimerkiksi tyhjiin, pestyihin maitotölkkeihin.
Lähteet: Varesmaa ja Willberg: Minisian terveyden- ja sairaanhoito: opas eläinlääkäreille (2005) ja Suomen minipossuyhdistyksen kotisivut
