First-pentueen päiväkirja

16.7- 1.10. 2006

16.7.06 Huonosti nukuttu yö takana. Aamulla n. klo 5.30 ensimmäisiä työntöjä havaittavissa. Onneksi Anne oli toisena kätilönä, sillä itsellä oli mennyt jo muutama yö huonoilla unilla ja olin nukahtanut autuaan tietämättöminä ekoista työnnöistä. Herättyäni klo 6.00 (parin tunnin yöunien jälkeen) aloimme odottelemaan ensimmäisen pennun syntymää.

Klo 7.27 näki ensimmäinen pentu päivänvalon, virkeä pikku neiti, painoa 222 gr. 7.37 tulla tupsahti jo seuraava neitonen, 184 gr. Kolmas tyttö tuli 8.08 ja tämä neitonen olikin koko porukan suurin, eli 234 gr. 8.15 tuli neljäs tyttö, 184 gr ja 8.34 viides tyttö 196 gr. Tässä vaiheessa meillä kätilöillä tuli uskon puute, että osaammeko lainkaan katsoa tuota sukupuolta, kun kaikki näyttävät tytöiltä :). No, osasimmehan me, mutta pojat vain olivat jo syntymästään herrasmiehiä ja päästivät tytöt ensin. Klo 9.15 syntyi ensimmäinen poika, painoltaan 218 gr ja klo 10.00 tuli pojista toinen, 196 gr. Nyt alkoi urheassa Minnissäkin näkyä jo hieman väsymyksen merkkejä ja vielä oli joku maailmaan pyrkimässä.. Klo 10.30 tuli vielä yksi neitokainen. Tästä tytöstä näkyivät ensimmäisinä takajalat ja pienen ponnistelun jälkeen koko tyttö, suorin vartaloin maailmaan :) Painoa neidillä oli 184 gr ja hieman väsymyksen merkkejä pitkästä uuvuttavasta matkasta. Hetken hellän huolenpidon jälkeen löysi tämäkin tiitiäinen tiensä maitoasemalle.

Siinä ne nyt olivat, ensimmäiset kasvattini. Täydellinen rivistö virkeitä, lähes mustia, enemmän hyljettä kuin koiraa muistuttavat, elämänlangoista nelintassuin kiinni pitävät kylkimyyryläiset !

Väsyneitä mutta onnellisia oltiin koko porukka, tunne oli mahtava !

Suuri oli ylpeyteni myös Minnistä, tuosta rautahermoisesta uudesta äidistä.

Nyt laatikossa tuhisee kahdeksan pientä karvaista möyrijää ja loistava emo, mutta mitä vielä.. Nukun koiran unta, hyppään laskemassa pentuja joka kerta kun Minni vaihtaa asentoa, ettei vaan kukaan ole jäänyt mihinkään alle. Ja nyt on vasta ensimmäinen yö takana :) No, onneksi oli aikoinaan ajatuksena se suurperhe, sillä nyt on auttavia käsiä tarjolla ja pentulaatikossa jatkuva päivystys. Kenneltyttöjä omasta takaa.. Ja löytyy meiltä tuo kennelpoikakin ja se ei todellakaan ole poikani (Lassi kun on armeijassa) vaan mieheni. Aikaa kuluu koko perheeltä pentulaatikossa, kuka istuen ja kuka nukkuen siellä :)

Näitä pieniä elämänihmeitä jaksaisi katsella tuntikausia. Enkä lakkaa ihmettelemästä sitä täydellisyyttä, tassut, kynnet, hännät korvat ja kaikki muu. Valmiina minikoossa, uskomattoman pieninä kaikkine yksityiskohtineen. Ja se mahtava hengissä pysymisen vaisto ! Mihin ikinä maitoasema laskeutuukin, kulkee pieni karavaani perässä ja aina löytyy tie perille, pelkän hajuaistin perusteella ja millä vauhdilla !

19.7.06 Ruhtinaallinen olo ! Viime yönä viiden tunnin yöunet ja vain kerran laskin tuona aikana, että kaikki kahdeksan ovat tallella (mihin ne nyt häviäisivät ?) ja että jokainen hengittää pienillä keuhkoillaan.

Minnillä on ollut melkoisia jälkisupistuksia ja olinkin jo huolissani ettei ole vaan mistään vakavammasta kyse. Kiitos taas kaikille puhelinkätilöille, joita yötä myöten olen huolestuneena häirinnyt. Mihin minä joutuisinkaan ilman teitä !!

Nyt ollaan taas lähes normaalissa olotilassa, mutta hurjaa katsottavaa oli se läähätys ja petailu, josta ei loppua meinannut tulla.

Turhamaisuus tosin tässä katoaa pikkuhiljaa. Ennen niin tärkeät asiat, kuin esim. raikas huoneilma makuuhuoneessa ovat saaneet aivan uuden merkityksen. Tuo ihana pentujen tuoksu, josta aina paljon puhutaan on sekin saanut uusia ulottuvuuksia. Tiedän että ei ole mitään ihanampaa, kuin pienen pennun tai vastasyntyneen vauvan tuoksu, mutta tällä hetkellä uskoni tuohon tuoksuun on pahasti horjumassa. Makuuhuoneessamme tuoksuu jotain ihan muuta... Ilmakin vielä viileni, joten ikkunaakaan tuulettaakseni en voi avata, ettei pennut saa kylmää, joten vaihtoehdoksi ei jää kuin hankkia happinaamari :)

Turun Sinapin siirsivät ulkomaille, mutta voin vannoa, että meillä on täällä ihan oma tehdas, josta lähes samaa tavaraa tulee uskomattomasti ja sopivina annoksina... ja se pikantti tuoksu !! Toki Minni lapsosensa hoitaa ja puhtaana pitää, mutta kun pyllyjä on kahdeksan, niin aina sitä ehtii jokunen satsi mennä "sivu suun" :)

Tuotekehittelyä nyt kaivataan. Missä ovat pikkupentujen Pampersit !!

No, tosiasia on kuitenkin se, että kaikista näistä lieveilmiöistä huolimatta pentulaatikossa tuhisee kahdeksan virkeää, kasvavaa ja hyvinvoivaa aussin taimenta, joten eipä tässä voi olla muuta kuin kiitollinen, että kaikki on hyvin !! Mitä siitä sitten, jos vähän tuoksahtaa :)

Tänään oli punnituspäivä ja hurjaa vauhtia nuo lapsoset kasvavat. Painot olivat nyt 230-308 gr väliltä. Kyllä voi punnituskin olla melkoinen show ! Agility ainesta löytyy varsin monesta pennusta. Muovikulhon reunaa pitkin kiivettiin jo sellaista vauhtia, että heikompia huimaa !! Ei silmiä eikä korvia käytössä, mutta menohalut on mahtavat !! No minä fiksuna likkana ajattelin samalla valokuvata yksitellen kaikki, kun kerran käsittelyyn olin ottanut. Ainahan sitä saa kaikesta unelmoida.... Kolme tyttöä ja molemmat pojat sain kuvattua ja sitten luovutin :) Ne ei ihan oikeesti pysy paikallaan... ja Minni häärii vielä huolestuneena kameranlinssin edessä, joten onhan minulla jos jostakin kulmasta otettuja otoksia, mutta harvassa niissä kokonaista pentua näkyy, jos edes mitään osaa siitä.... No, yritän saada nuo loputkin mannekiinit pysymään aloillaan jotta päästään näytille nettiin :)

22.7.06 Äitiys on rankkaa.. Tänään kävi niin, että lähdin tyttäreni kanssa kauppareissulle ja voitte kuvitella mikä shokki oli, kun mieheni soitti ollessani kassalla, että Minni on ollut puoli tuntia kateissa ! No, enhän minä siellä kassalla voinut avuksi olla, mutta kyllä hieman kylmäsi.. No, hetken kuluttua sain uuden soiton, jossa mieheni kertoi Minnin lopulta tulleen metsästä haukotellen ja venytellen. MAMMA OLI KÄYNYT PÄIVÄUNILLA :D Tietäähän sen, kahdeksan "lapsen" äiti, eihän sillä ole hetken rauhaa, joten Minni katsoi parhaaksi ottaa pikku tirsat metsässä, johon ei pennut perässä pääse.. Tämä temppu tosin olis saanut jäädä tekemättä, sen verran koville otti meikäläisen tahdistimessakin..

Ja pennuista täytyy sanoa, että ne kyllä peittoavat mennen tullen parhaankin keskuspölyimurin. Tämän sai tyttäristäni nuorempi konkreettisesti kokea, kun helli pentua sylissään ja nämä pienet peijakkaat etsivät joka paikasta tissiä. Tällä kertaa tissin virkaa teki tyttäreni leuka ja HUPS siihenhän tuli mustelma (jotkut tuntevat tuollaisen mustelman sanalla fritsu ) :)  Puuteria meidän huushollissa menee tällä hetkellä normaalia enemmän..

Pallerot kasvavat hurjaa vauhtia ja kaikki mennyt tähän asti mukavasti. Tosin minä nukun edelleenkin parin kolmen tunnin pätkissä ja käyn laskemassa kahdeksaan aika ajoin. Kuka laskee lampaita ja kuka pentuja... Pentulaatikostakin olen jo löytänyt hyvän asennon päiväunille, eikä tee tiukkaakaan torkahtaa tunniksi pentulaatikkoon :) Minni on nimittäin taas niiltäkin osin entisensä, että seuraa minua kuin varjo ja tällä pentulaatikkopötköttelyllä takaan että pennut saavat kaikki rauhassa syödä, ilman että meijeri lähtee kesken kaiken liikkeelle. Huomenna meillä on sitten synttärit, 1-viikko synttärit nimittäin !

27.7.06 Muutaman päivän katkos ollut päiväkirjan pidossa, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä että oltais noita "synttäreitä" näin pitkään juhlittu :D Eilen täytettiin pyöreitä, eli 10 vrk, eli kyllä täällä juhlaa piisaa :) Pentulaatikossa on rauhallista, pennut nukkuvat pidempiä aikoja tai paremminkin voidaan sanoa, että syöttövälit ovat pidentyneet, sillä nukkuneethan ne ovat lähes koko ajan tähänkin asti. Silmien avautumista odotellaan, vaikkei vielä kellään selviä ennusmerkkejä siitä olekaan että ne nyt ihan tähän hätään auki rävähtäisivät. Ensimmäiset "hätäisimmät" hapuilevat ensiaskeleitaan. Se ei todellakaan tässä kohtaa tarkoita reipasta menoa neljällä tassulla, vaan ennemminkin etujalkojen varassa huojumista pään heiluessa samalla tavalla, kuin joskus 70-luvulla olleilla koiramaskoteilla, joita jokaisen arvonsa tuntevan autoilijan kojelaudan päältä löytyi, siitä kun vähän päästä tönäisi, niin se pää heilui auton liikkeessä koko ajomatkan. Sellaiselta näyttää meillä tämä ensiaskeleiden otto. Pylly pysyy vielä melko tiukasti maassa ja takajalat ovat tutussa sammakkoasennossa. Eihän sitä nyt kertaheitolla voi korkeuksiin nousta, alkaa vielä pyörryttämään :)

"Nopeuden" kasvaessa on ruokailustakin tullut varsinainen formulakisa ! Maitoaseman laskeuduttua pentulaatikon pohjalle, starttaavat kaikki kahdeksan hurjaa vauhtia liikkeelle. Joillakin lähtö tapahtuu välillä väärään suuntaan ja siitä sitten alkaa melkoinen itku ja ikenien kiristys. Paalupaikkoja ei tässä kisassa jaeta edellisten voittojen mukaan, vaan selvästikin nopeus ja suuntavaisto ovat tärkeimmät tekijät. Tosin, jottei menisi liian helpoksi, niin fyysisellä koolla on myös ratkaiseva rooli ja silloin ei tarvitse olla edes nopea, riittää kun löytää perille. Tällöin säännöt muistuttavat ennemminkin jääkiekkoa, eli taklataan vastustaja irti tissistä. Varsinaista eloonjäämistaistelua !! Fair Play ei kuulu tämän pentulaatikon sanavarastoon, eli vaikka välillä erotuomarina toiminkin ja pidän huolta, että tässä nuorten joukkueessa jokainen saa olla tekemisissä pelivälineen kanssa riittävästi, niin enpä silti ole päässyt vihreitä kortteja jakelemaan (näitä jaetaan jalkapallossa reilun pelin merkiksi).

On tuota touhua kyllä mielenkiintoista seurata, joka päivä jotain uutta, ainakin vähän.

Minnin kanssa ollaan käyty myös tiukkoja keskusteluita siitä, mitä hyvän äidin ominaisuuksiin kuuluu. Jouduin muistuttamaan Minniä siitä, että siihen ei suinkaan kuulu se vastuuttomuus, että joka kerta tilaisuuden tullen häivytään metsään ja ollaan vartti kadoksissa aiheuttaen kaksijalkaisille rajua tahdistimen ylikuumentumista.. No, taisi se mennä perille, kun hieman tehostin sanojeni painoarvoa silmiin tuijottelulla ja poskikarvoista kiinni pitämällä.

Minnikin tosin viihtyy hetki hetkeltä enemmän pentulaatikon ulkopuolella. Laatikossa on myös varmasti melko lämmintä ja varsinkin kun tuo patteristo ajaa iholle kiinni, joten laatikon ulkopuolella lattialla lötköttely on viileämpää puuhaa.

Valtakunnassa taas kaikki hyvin ! 

1.8.2006 Kaksi viikkoa on jo tullut täyteen ! Kaikilla pennuilla on jo silmät auenneet.. Kyllä on naamavärkki saanut ihan toisenlaisen ilmeen näiden pienien manteleiden myötä. Nyt harjoitellaan jo nelijalka kävelyäkin joten täytyypä todeta, että nämä hyljevauvat alkavat muistuttamaan erehdyttävästi koiranpentuja :) Tosin pentueen yhä edelleen isokokoisin tyttö saa minut välillä epäilemään, että liekö tuon joku rottweiler tänne sujauttanut aussien joukkoon :D Suloinen ja iloinen tuo lyllerö kuitenkin on, häntäkin heiluu lähes kaiken aikaa, jopa nukkuessa. Siitä taitaa tulla oman aikansa kukkaistyttö !

Pienen pientä leikinpoikastakin on havaittavissa, pitäähän sitä naapuria vähän purra hampaattomalla suulla.. Ja haukahduksiakin kuuluu jo pentulaatikosta ja pientä murinaa. Punnituksessakin meinasivat jo kaikki kavuta kulhon reunoja pitkin vapauteen. Pissalätäköitäkin tulee jo ilman emon apua, joten kohtahan ne ovat melkein aikuisia !! :)

Eloonjäämistaistelua käydään yhä edelleen, kun maitoasema laskeutuu pentulaatikkoon. Nyt reaktionopeus on vaan huomattavasti kasvanut ja kiihdytys on jo ihan toista luokkaa. Nuo sulassa sovussa toinen toistensa päällä nukkuvat suloiset kylkimyyryläiset saavat selvästikin sarvet päähänsä, kun ruuasta on kyse. No elämähän on tällä hetkellä kasvamista ja siihen tarvitaan paljon elämän eliksiiriä, joten anteeksi annettakoon tuo pieni sarvipäisyys.  Ensimmäinen kynnenleikkuukin on jo onnistuneesti suoritettu. Täytyypä sanoa että käynti optikolla voisi auttaa... sen verran pieniä on näiden eläväisten kynnet, että kyllä oikein siristellä sai silmiään jotta oikeasta paikasta tuli otettua. Hienosti homma kuitenkin onnistui ja pakko oli tehdä, kun Minni-emon vatsanahka alkoi olla jo melkoisella koetuksella. Kuvattiinkin taas koko revohka ja melkoista showta se on vieläkin ja jatkossa vaan vaikeutuu, kun liikunta lisääntyy. Fiksusti yritin ottaa taas sellaisia kuvia joissa pennut ovat ihan yksikseen, eikä mitään ylimääräistä näkyisi... No, kuten arvata saattaa, piti kameran patteritkin ladata välillä, sillä sen verran monta hukkaotosta tuli otettua. Ehkä jonain päivänä saadaan oikein "taidekuvia" tai joku edes saa.. Tällä kokemuksella se ei meillä ainakaan ole ihan lähitulevaisuutta.

8.8.2006 Nyt ollaan jo reilu kolmeviikkoisia ! Voi miten aika rientää, ihan nousee jo pala kurkkuun pelkästä ajatuksesta, että seuraavat viisi viikkoakin menevät yhtä nopeasti ja edessä on eron hetki... No, ei sitä vielä auta surra, nyt nautitaan näistä päivistä mitä täällä vietetään. Kahdeksan eläväistä ja hurjaa vauhtia kasvavaa aussintaimenta saa emo-Minnin kropan melkoiselle koetukselle ja siitä syystä olemmekin jo viikonloppuna siirtyneet lisäruokintaan. Kädenlämpöisiä jauhelihapalleroita ensin joka iikalle parina päivänä ja kyllä maistui ja sormethan siinä meinas mennä, kyllä liha on aina lihaa, pienenkin koiran mielestä. Nälkä - mikä ihana tekosyy  :) Nyt sitten syödään lautaselta "pipanapuuroa". Ruokailutavat ovat pennuilla kuin parhailla rapujuhlilla, ensin sotketaan tassut ruokakupissa ja sitten huuhdotaan ne vesikupissa... Mikä paremmin sopisikaan näinä elokuun pimenevinä iltoina :) Matolääkkeetkin on nautittu, joten elämä alkaa saamaan uusia ulottuvuuksia, kun Menu paranee. Ja nyt voin allekirjoittaa sen, että maailmassa kaksi ihaninta tuoksua lähtevät pienestä vauvasta ja koiranpennusta ! Alussa oli hetkittäisiä vaikeuksia tuohon tuoksuun yhtyä ja tiedän että kiinteän ruuan myötä uskoni jatkossakin tulee horjumaan, mutta Carpe Diem - tartu hetkeen, sillä tällä hetkellä voisin nuuskia noita pieniä palleroita vaikka koko päivän.

Pipsakin on päässyt tutustumaan pikkuausseihin ja loistava "täti" Pipsa pennuille onkin. Hieman Pipsa kyllä häkeltyi, kun joukko suunnisti myös hänen tisulejaan kohti ja joku ehti jo kiinnikin ottaa...

Sitä nopeampaa kameraa kyllä kaipaan, sillä ihania tilanteita toinen toisensa jälkeen syntyy, mutta kun sattuu olemaan tuo diesel-malli, jonka hehkutuksessa menee tovi, ennenkuin se alkaa nakuttamaan... Moni tilanne ikäväkseni menee ohi :( Videokamerakin toivelistalta löytyy, mutta kun joulupukkikin tulee vasta muutaman kuukauden päästä... Uusia kuvia kuvatessa tuli Anne järjestelmäkameroineen apuun ja otoksia oli loppupelissä 345 !!! Silti oli vaikeuksia löytää jokaisesta kaksi kuvaa julkaistavaksi, kun asennot olivat mitä ihmeellisimpiä ! Huh-huh sympatiseeraan kyllä ammattivalokuvaajia, ei taida sekään leipä helpolla irrota.

Murinaa, haukkuja, leikkejä ja kiipeilyä harrastetaan jo melkoisesti ja pentulaatikon laitaankin tuli korotus, kun ensimmäinen tuli sieltä yli.. Kohta alammekin suunnitella muuttoa, eli makuhuoneesta alakertaan väljempiin tiloihin, mutta mietitään sitä vielä tovi..

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis riittää...... mutta, pentulaatikossa kuitenkin kaikki hyvin.

13.8.2006 Neljäs viikko täyttyi tänään. Hampaita on puhjennut pitkin mennyttä viikkoa ja kyllä niitä käytetäänkin :) Kiljahduksia kuuluu ihan toiseen malliin kuin aiemmin, kun pienen painin tiimellyksessä pienet naskalit iskeytyvät painikumppanin reiteen, hännänpäähän tai nenään... Meikäläinen pomppaa joka kerta ylös kuin kumipallo, kun luulen jotain pahempaakin sattuneen, no tuleepahan harrastettua sitä paljon puhuttua hyötyliikuntaa tällä tavoin :)

Nyt ollaan siirrytty viettämään ns. "kerrostaloelämää" eli yöt yläkerran makkarissa ja päivät pentuaitauksessa alhaalla, niin pääsee näkemään "vähän muailmaa". Kyllä on sählinkiä, kun aitauksen portti avataan ja koko olohuone on käytössä !! Voi sitä riemua ja kiihdytystä, kun parketilla tassut luistaen mennään, milloin eteen- ja milloin taaksepäin. Murinaa ja rähinää, painia ja piruetteja harjoitellaan koko rahan edestä ja kaksijalkaisten sylipaikoista taistellaan kuten tissipaikoista konsanaan :) Kyllä tuon touhun seuraaminen aina Nelosen leffan voittaa.... Eilenkin meinas itseltäkin lorahtaa housuihin, kun seurasin yhden tytön tyllerön edesottamuksia. Ensin täysillä aitauksesta ulos, täyskäännös ympäri ja takaisin sisään ja koska vauhti oli kiihdytetty äärimmilleen, niin eipähän tassut pitäneet, vaan matka päättyi mahaluisuun ruokakupin pohjalle :) Ruoka-astiana kun sattuu olemaan matalareunainen piirakkavuoan mallinen astia.

Varsinaisia pusumoottoreita koko porukka. Ja miten fiksuja !! Paperille suunnataan välittömästi, kun isompi hätä yllättää ! Pissaliruja tulee vähän sinne ja tänne, mutta haitanneeko tuo ! Pääasia on että saavat tutkia ja tutustua "suuren maailman" ihmeisiin. Tietysti, jos tätä lukee sellainen henkilö, joka asiaan voi vaikuttaa, niin Serlalta otetaan sponsoriapua ilolla vastaan... :) :) Ja kynsienleikkuuta silmällä pitäen en pistäisi yhtään hanttiin jos vaikka joku optikko sponsais mulle nenälle kiinnitettävän suurennuslasin :D

Huomenna tulee taas "hovikuvaajani" kameroineen paikalle, joten jos satojen otosten joukosta sopivia löytyy, niin toiveissa olisi saada päivitettyä neliviikkoiskuvat sen jälkeen sivuille.

Pentulaatikko vaikenee....... mutta vain hetkeksi :)

18.8.2006 Nyt alkaa hammaskalusto olla jo valmis :) tunnen niiden olemassaolon myös omissa varpaissani... Pehmolelut ja tyhjät vessapaperirullat ovat tappouhan alla päivittäin, kuin myös Pipsa, joka kiitettävästi toimittaa sijaisäidin virkaa. Reppana ihan helisemässä, kun tuo termiittijoukko aloittaa järjestäytyneen hyökkäyksensä. Ovelia ovat kuin ketut ! Kun ei ihan vielä yletytä leukaperiin iskemään hampaita, niin ensin purraan etutassuun, jotta Pipsa laskee päänsä alas ja sitten salamannopea hyökkäys alahuuleen.... Ja terrierimäiseen tapaan, irti ei päästetä vaikka mikä olisi.

Alakerran pentuaitausta suurennettiin jotta tilaa temmeltää olisi enemmän. Mitä vielä ! Nämä ovat sellaisia "Kolumbuksia" jokainen, että laajemmalle pitää päästä. Olohuoneessa ovat juosseet pitkin ja poikin ja rohkeimmat matkustavat keittiöön asti.

Ja näky on sanoin kuvaamaton, kun pentulaatikon portti aukeaa. Oktetti ampaisee liikkeelle kuin sopulilauma ja vaikka tassu parketilla vähän lipsuukin, niin vauhtia se ei hiljennä.

Siinä minä sitten istuskelen lattialla ja saan pieniä suukkoja niin paljon kuin jaksan vastaanottaa. Ihanaa olla suosittu !! :D

Eilen kun suurennettiin tuota pentulaatikkoa, niin tietysti samalla pestiin ja puunattiin ko. tila ja taas tuli todistetuksi se seikka, että aussi auttaa aina, oli se sitten pieni tai iso. Minullakin oli kahdeksan apulaista luuttuamassa kanssani lattiaa, eli käytännössä siitä ei tullut juurikaan mitään.. Suojamuoviakin aseteltiin ihan porukalla kuka missäkin kulmassa kiinni, rapisikin niin mukavasti. Tovi siinä vierähti, että päästiin yhteisymmärrykseen siitä, missä sen muovin oikea paikka on. Sen jälkeen kun tuosta selvittiin, niin alettiin levittämään sanomalehtiä... huumoria taas tarvittiin siinäkin, mutta kohta oli taas puhdas "yksiö" käytössä ja niin paljon olin apua pieniltä siffeliflikoilta ja -pojilta saanut, että yksi toisensa jälkeen uupuivat "puhtaiden lakanoidensa" väliin. Ahkerampia apulaisiahan nämä ovat, kuin omat lapset :D

Tänään ollaan opeteltu agilityn alkeita :D Toin olohuoneen lattialle lapsille tarkoitetun ryömintäputken johon osa on tutustunut pienellä varauksella ja toiset painaneet täysillä sisään. Mielenkiintoiseksi sen tekee se seikka, että putki ei ole mitenkään kiinnitetty, vaan vähän sivuun astuessa se hieman pyörähtää. Hyvää tasapaino-oppia, kun pennun paino ei sitä pyöritä juurikaan paljoa. Meillähän on melkein agilityn alkeiskurssi käyty, kun pennut luovutetaan... :D

Ulkoiluakin ollaan suunnittelemassa, kunhan vain ilmoja piisaa. Nyt on parina päivänä ollut sateista ja hieman tuulta, joten odottelemme tovin ja katsomme sitten. Uskoisin, että siitäkin riittää aikanaan kerrottavaa, nurmikko tassun alla saattaa olla aika jännä kokemus...

Juuri tällä hetkellä meillä on täysin hiljaista, kun pienet ovat unten mailla, joten taidanpa mennä laittamaan pöperöä pehmeämään, jotta saavat polttoainetta iltapäivän iloihin :)

30.8.2006 Rohkeutta ei tältä jengiltä puutu ja ääntä riittää kuin pienessä kylässä. Haukkua, murinaa ja mielenosoituksia ! Tämä "ryhmä rämä" kun on saanut mennä vipeltää valveillaoloaikanaan ympäri huushollia tutkimassa "suuren maailman ihmeitä", niin nyt niitä ahdistaa selvästi nuo pentuaitauksen kalterit. Baanalle pitää päästä !!! Ulkoilu on nyt jäänyt vähän vähäisemmäksi, kun ukkosta ja sadetta on riittänyt useammalle päivälle enemmän tai vähemmän. Nurmikko pysyy märkänä vaikkei sataisikaan ja koska riiviöiden maavara on vielä vähän matalalla, niin en ole niitä kastumaan laittanut pihamaalle, vaikka siellä olisikin paljon mukavaa tutkittavaa. Ruohokin maistuu välillä ihan mukavalta vaihtelulta penturuuan lisukkeeksi :) Hampaita käytetään jo koko rahan edestä ja siinä joutuu välillä neuvottelemaan pienen aussintaimenen kanssa, että mihin kaikkeen niitä oikeasti voi / saa käyttää. Enää kun nuo naskalit ei tunnu kovin mukavilta iskeytyessään sormiin tai varpaisiin.

Huushollimme tavarat ovat alkaneet kummasti vaihtaa paikkaa... ?? Lasten reput liikkuvat kuin itsestään ja lattialle jääneelle pikkuharjalle ja rikkalapiollekin keksivät uusia käyttömahdollisuuksia. Mutta mikään ei voita sitä leikkiä, jossa osa menee piirongin alle ja osa koittaa etsiä kadonneita... Löydetyt ilmoitetaan haukkumalla ja tietysti piirongin alta löydetty puolustaa asemiaan murisemalla.. Tämä leikki jatkuu niin kauan, että saapuu Uni-Jukka ja korjaa suuret taistelijansa Höyhensaarelle hetkeksi lataamaan akkujaan.

Duracell-pupu on kyllä aika lässyä kamaa tämän joukon rinnalla, hyytyisi kyllä ihan alkumetreillä :)

Tänään oli "jännä" päivä. Pennut pakattiin boxiin ja lähdettiin pentujen ekalle automatkalle. Kohteena oli eläinlääkäriasema ja pentutarkastus. Hieman pentuja "jänskätti" uusi ympäristö ja uudet tuoksut. Pennut saivat kiitosta kunnostaan ja tasaisuudestaan. Kaikki siis läpäisivät pentutarkastuksen kiitettävin arvosanoin :)

Nyt paistaa taas aurinko, joten "ryhmä rämä" pääsi nauttimaan raittiista ja kauniista ilmasta heti automatkan jälkeen muutamaa uutta kokemusta rikkaampana.

Jälleen kerran pentulaatikossa kaikki hyvin :) !!

3.9.2006 No nyt on pennut tunnistusmerkitty tatuoimalla. Tämä "suuri päivä" oli eilen ja minuakin hieman jännitti tuo toimenpide, kanaemo kun olen ja hieman huolissani kaikesta.. :) No, tosiasiassa siinä ei ollut mitään ihmeellistä ja pennut olivat tosi reippaita ja hetkessä unohtivat että koskaan korvaan oli nipistänytkään. Nyt mulla on täällä laatikollinen "maalipurkissa" uitettuja koiria, eli jokaisella vasen korva vihreänä :)

Pieni ajatuskatkos mulla tatuoinnin aikana pääsi käymään, kun olin jo reppavasti jaellut nimet pennuille ja julkaissut ne sivuillakin, niin kävipä kuitenkin niin, että pari tyttöä vaihtoivatkin nimiä kun satuinkin tuomaan ne väärässä järjestyksessä tatuoitavaksi ... No, ehkei tuo ole nyt ihan hirttotuomion arvoinen kömmähdys (toivottavasti), mutta mikäli pentusivuilla olevien kuvien nimiä joku hämmästelee, niin pennut ovat ihan samassa järjestyksessä kuin aiemminkin, mutta pari tyttöä tosiaan vaihtoivat nimiä keskenään.

Viikon päästä lähtevät sitten ensimmäiset koettamaan tassujensa kantavuutta uudessa ympäristössä ja opettelemaan elämää ilman sisarusparven tukea.

Kotiin jää vielä toistaiseksi tyttö ja poika, jotka sattumien kautta ovat vielä "kodittomia". Koti näille "elämänvaloille" koetetaan löytää täältä Turun ympäristöstä, mutta aika näyttää mihin näiden kahden tie vie...

Kylläpä tuo tiimalasin hiekka valuu hurjaa vauhtia, kun tässä hetkessä jo ollaan, että pennut on laitettu kutakuinkin muuttovalmiiseen kuntoon, passit ja hammasharjat pakattuina :)

Vastahan nuo tähän maailmaan tupsahtivat ja juurihan ne kävelemään oppivat. No eivät ne kävellä tunnu osaavan kyllä vieläkään : ) Nimittäin liikkeelle lähtö on kuin suoraan Tekniikan Maailman testeistä, kiihtyy nollasta sataan neljässä sekunnissa, joten ei siinä montaa kävelyaskelta ottamaan ehdi :) Ja ovat kuin mitäkin sähikäisiä lattialla, tarkkana saa olla ettei suuremmin kompuroi itse tämän elohopea-kerhon vilistäessä jaloissa. Yritän pysyä menossa mukana :)

Koteja on tutkittu innolla ja heti alusta asti osallistuttu aussimaiseen tapaan perheen arkiaskareisiin. Terolta ja Jeminalta tuli viestiä, että Pihla-tyttönen seuraa pieniäkin matkoja kuin varjo kantapäillä, eli tiskatessa Pihla siirtyy sitä mukaa mukana, ollaanko tiski- vaiko huuhtelualtaalla :) Käsitykseni aussin kotiaskareisiin osallistumisesta vahvistuu entisestään.

Kotiin jäi vielä pojat ja pari tyttöä, joten kyllä täälläkin elämää vielä on ja vanha sananlasku on oiva kuvaamaan tilannetta, "kun väki vähenee, niin pidot paranee". Meillä tämä tarkoittaa sitä, että jäljelle jäävien vauhti sen kun kiihtyy, kun tilaa lattialla on nyt huomattavasti enemmän. Äänen käyttöön tuo väen väheneminen ei ole olennaisesti vaikuttanut, eli ei meillä sen hiljaisempaa ole vaikka puolet porukasta on muuttanut muualle... Kalteriprotestilaulu alkaa yhtä voimallisesti joka aamu heti klo kuuden jälkeen. Tuo Jailhouse Rock toimii herätyskellona, niin arkena kuin sunnuntaina :) "Laulu" on selkeä protesti siitä, että liikkumatilaa on liiaksi rajattu ja kuorolauluna esitettynä se pistää kyllä sitkeäunisenkin kaksijalkaisen liikkeelle... 

Edellisinä päivinä ennen uuteen kotiin lähtöä käytiin lähtevien pentujen kanssa pesulla ja täytyypä sanoa, että melkoisilta marakateilta näyttivät pesun jälkeen :) Ninni- tuo pentueen "kirppukin" kasvoi kaksinkertaisen määrän pesun jälkeen kun turkki oli puhdas ja pöyheä :D

Varsinaisesti vettä ei kukaan pelännyt, tietysti vähän ihmetystä aiheutti erilainen alusta tassujen alla, mutta urhealla aussirohkeudella kohdattiin tämäkin uutuus.

Nyt ollaan siis kirjoittelemassa lähes viimeisiä pentulaatikko - uutisia.

Pikkuhiljaa viimeistenkin pentujen lähdettyä, siirtyy tämäkin päiväkirja naftaliiniin ja kasvattien elämää seurataan tulevaisuudessa omilla sivuillaan.

17.9.2006 Vielä riittää hetkiseksi kirjoitettavaa.

Jyväskylän tytöstä, joka viikko sitten lauantaina lähti myös maailmalle tuli Nelly. Perjantaina lähti viimeinen tyttölapsi maailmalle ja alkaa totutella uuteen Nala-nimeensä. Meille kotiin jää "mamman" luopumisen tuskaa helpottamaan Iines ja samalla myös  kiusaamaan "isoja" tyttöjä. Eilen sitten saatettiin matkalle Hugo-poika, jonka lähtö olikin melko sähläystä.. Sähläyksen aiheutti allekirjoittanut ja suuri kiitos kuuluu Eskolle ja Helenalle kärsivällisyydestä....

Vielä täällä kotia etsii tuo toinen poika, mutta varmasti oman kainalonsa tulee tuokin hurmuri löytämään. Ihania koteja ovat maailmalle lähteneet itselleen löytäneet joten kasvattajana en voi muuta kuin olla kiitollinen kaikille uusille omistajille. Viestit joita olen saanut ovat lämmittäneet mieltä ja saaneet jopa hämmästelemään pentujen sopeutumista. Ainoastaan yksi pennuista on itkenyt ikäväänsä täältä lähtönsä jälkeen ja sekin meni parissa yössä ohi. Paperit ovat tutuksi tulleita paikkoja vessan virkaa toimittamaan, joten suuremmilta siivouksilta on uusissa kodeissa säästytty - toistaiseksi :) Kaulapannat ja talutushihnat on vastaanotettu ilman suurempia mutinoita joten lenkkeilykin pienessä mittakaavassa luonnistuu kaikilta.

Vanha sanonta siitä, että pidot paranee, kun väki vähenee pitää tietyllä tavalla meilläkin paikkansa :)

Nyt kun vahdittavia on enää kaksi, niin olemme jo heti aamuhämärissä lähteneet pienille metsälenkeille Minnin, Pipsan ja pentujen kanssa. Voi sitä menoa, riemua ja ihmetystä mitä poluilla tapahtuu. Kävyt, risut ja metsä sinällään ovat aivan ihania elämyksiä pennuille. Vatsan alus on täynnä pieniä jalkoja, spurtit ja syöksyt tehdään sellaisella koordinaatiotaidoilla, että heikompia huimaa. Enää ei pentuaitauksessa ollakaan kuin nukkumassa ja tietysti vielä työ- ja koulupäivien ajan ihan pentujen omankin turvallisuuden vuoksi. Protesti rajoitetusta liikkumavapaudesta onkin melkoinen jos aitauksessa joutuu olemaan "ilman pätevää syytä". Ulkoilu, varsinkin tuo vapaana sinkoilu saa pienen aussintaimenen onnelliseksi ja mukavasti väsymään joten suosittelen lämpimästi :) Portaitakin mennään ja tullaan jo aikamoisella varmuudella, joten esteiden korkeutta piti nostaa, jotta sitä ei ihan omin päin päästä harjoittelemaan.

Ruokailuakin harjoiteltiin tänään "isojen tyttöjen" kanssa, eli pentujen kupit olivat samalla viivalla aikuisten kanssa. No, ainahan se on niin, että naapurin kupissa on paremmat safkat, joten äiti-Minni joutui opettamaan lapsilleen hieman pöytätapoja, kun tahtoivat työntää kuononsa mieluummin Minnin kuppiin, kuin omaansa..

Makupalan merkityskin on jo oivallettu, kun kiitokseksi sisääntulosta sen saavat nyt myös pennut. Siinäkin on vielä hieman tavoille opettelemista, ettei sitä ihan naapurin suuhun pidä mennä, kun oma on syöty :) Joka päivä jotain uutta.

Hauskaa on myös seurata Minnin "uutta tulemista". Rouva kun riehaantuu pentujen kanssa leikkiessään itsekin ihan pennun tasolle ja pieneltä ja pippuriselta Iinekseltä tahtookin joskus palaa hihat tuon äidin ylenpalttisen sekoilun takia :) Muna opettaa välillä kanaa....

Pipsa taasen on se, joka tahtoo pennuksi pennun paikalle, eli hakee huomionsa samalla tavoin kuin pennut ja on aina myös "pentuna pentujen joukossa" :)

Sopuisaa ja mutkatonta tämä yhteiselo on kaikin puolin ollut ja kaikilla on tosi hauskaa !

1.10.2006 Kuten arvata saattaa, löysi viimeinenkin poika itselleen rakastavan kodin. Tämä filosofi sai nimekseen Aatu ja opettelimmekin uutta nimeä hyvällä menestyksellä. Nyt kaikki pennut ovat jo lähteneet kokemaan tassujensa kantavuutta uusiin koteihinsa.

Viimeinen viikko Aatun ja Iineksen kanssa sujui todella mukavasti. Metsälenkkejä tehtiin aamuin illoin ja luokse tuloa opeteltiin, jottei ihan unohduttaisi uneksimaan sinne metsäpoluille.

Minni- äitikin on nuortui viimeisen viikon aikana näiden kahden pentunsa kanssa leikkiessä ainakin kymmenen vuotta, vaikkei olekaan kuin reilu kolme vuotias :)

Paljon olen saanut viestejä ja kuvia kaikkien kasvattien edesottamuksista, suuri kiitos siitä. Jokaisen alkutaival on lähtenyt luontevasti liikkeelle, joten pakko kai minun on myöntää, että minun on vieläkin vaikeaa saada napanuoraa katkeamaan, pennuille se ei ole ollut ongelma..

Jatkossa seuraammekin kasvattien kuulumisia Kasvatit- sivuilla ja pentulaatikko vaikenee....... mutta vain hetkeksi :D