Etsiskelimme pari vuotta tummaa kaukkarin urospentua, mutta niitähän ei meidän tuurilla

paljon ollut tarjolla.

Joten olimme erittäin innoissamme, kun saimme kuulla, että Norjassa oli 6 päivää vanhat pennut ja ne

olivat erikoisen tummia. Kuten pentujen vanhemmatkin ovat. Pennut olivat syntyneet 14.3.2007.  Siispä heti ottamaan yhteyttä kasvattajaan ja pentua varaamaan. Apunamme tässä pennun hankinnassa oli Suomalainen kaukkarin kasvattaja ystävämme.

9.5. 2007 lähdimme hakemaan pentua Norjasta. Matka meni mukavasti ja oli todella hienoa tutustua kasvattajaan ja pentujen vanhempiin. Saimme kasvattajan luona seurata muutaman päivän ajan pentujen puuhasteluja. Kuusi pentua oli vielä kasvattajalla, joten vilinää ja vilskettä riitti.

Kotimatkalla pentumme Big Black Viking oli mitä helpoin matkakumppani. Autossa nukuttiin ja laivalla oltiin, kuin oltaisiin aina oltu laivassa, hytissä ja laivan kannella.  Tietenkin matkalla hurmattiin ihmisiä, näyttämällä lutuiselta nallelta.

Kotona odotti innokkaasti lapset uutta nallekarhua ja kyllä Viksu saikin hellyyttä ja huomiota roppakaupalla

kun päästiin kotiin.

Vanhat koirat ottivat todella hienosti Viksun vastaan. Erityisesti Venla, joka tietenkin adoptoi pennun heti itselleen vauvaksi. Venla jaksaa leikkiä, painia ja juoksuttaa Viksua tuntitolkulla niin aamulla, kuin illallakin. Tämä onkin erityisen hyvä asia, koska pennulla tuntuu olevan energiaa ja luonnetta vaikka vähän muillekin jakaa. Elikkä niin kauan, kun Venla jaksaa pentua leikittää pääsemme me ihmiset helpommalla.

Viimeinen kuva Viksusta, nyt hän elää ihanissa muistoissamme.