Simulaattori

Jonkinlaisia lentosimulaattoreita on ollut melkein yhtä kauan, kuin lentokoneitakin.

Esimerkkinä voisi olla vaikkapa Jämin lentopaikka 1930 luvun loppupuolella.

Jämillä koulutettiin purjelentäjiä yksipaikkaisilla koneilla, koska kaksipaikkaisia ei ollut.

Alkeisopetus tapahtui laahaamalla liitokone harjulle nokka vastatuuleen, mies käskettiin "pukille"

istumaan ja opettaja neuvoi pitämään navakassa tuulessa ohjaimien avulla

kone vaakasuorassa kaikkien akselien suhteen, kun kone "pysyi käsissä" myöskin puuskissa

opettaja käski avustajien asettaa kone rinteeseen josta se lingottiin pilotteineen kumiritsoilla

rinteeltä alas, lentoaika ei luonnollisestikaan ollut pitkä, mutta sitäkin mieleenpainuvampi.

Tuota ohjainharjoittelua vastatuulessa voidaan pitää lentosimulaattoritoimintana.

Vuonna 1974 olin Jämillä purjelennon mittarilentokurssilla tuolloin ko. kurssiin sisältyi

"hupussa" lentämisen lisäksi 5 tuntia lentosimulaattorilla puolen tunnin jaksoissa.

Tuolloin Jämillä oli käytössä vanha pneumaattinen ilmavoimilta poistettu simulaattori.

Laite oli umpinainen laatikko jossa oli kaikki perusmittarit sekä sisäpuhelin ulkopuolella

tarkkailevaan opettajaan opettajalla oli edessään mekaaninen plotteri

ja lentomittarit joilla hän tarkkaili käskemiään kaartoja ja nopeuksia ym.

Mitään maisemanäkymiä ei ollut pelkkä himmeä valo kabiinissa.

Simulaattori oli vuosien saatossa jo menettänyt parhaat mehunsa olemalla

pneumatiikaltaan jo vähän harvahko.

Niinpä ensimmäiset 2 tuntia meni siinä, kun opettaja joutui nostelemaan laitteen pyrstöä,

kun pilotti veti esim. nousukaarrossa pitch kulman liian suureksi ja pneumatiikka

senkun vaan suhisi eikä oiennut vaikka kuinka työnsi sauvasta.

"Lopputyö" oli sitten siinä, kun opettaja antoi esim. tehtävän lentää tiettyyn suuntaan

annetulla nopeudella tietyn ajan, sitten voi tulla käsky aloittaa kaarto tietystä lentosuunnasta

ja lentää kahdeksan numero vasemmalle ja sitten oikealle, opettajan piirturi piirsi

armottomasti kuviota paperille ja voin kertoa, että jokaisen puolentunnin

jakson jälkeen oli hiki vaikka "kaputin" vaaraa ei ollutkaan.

1980 luvulla PC tietokoneisiin alkoi tulla harrastekäyttäjille erilaisia lentosimulaattoreita.

Mielestäni paras realistisen lentämisen harjoittelemiseen saatava lentosimulaattori

oli Microsoftin FS 4 jolla voi harjoitella lähes realistista lentämistä täysillä mittareilla

sekä oikean koneen limitteriarvoilla tapahtuvaa toimintaa, lisäksi voit harjoitella mittarilentoa

myöskin hyvin realistisesti. Ohjelmaan voi ostaa uusia maisemia melkein mistä alueelta vaan,

samaten ohjelmaan saa ostaa ilmailu ja lähestymiskarttoja ym.

Ohjelmassa voidaan manipuloida pilvisyyttä, tuulen suuntaa, puuskia sekä muuta liikennettä ym.

Ensin alkuun kone tuhoutui lähes joka laskeutumisyrityksessä, mutta kun hankin paremman

ohjaimen sekä harjoittelin tarpeeksi konekin alkoi jäädä ehjäksi.

Ohjelmassa löytyy lisäksi erilaisia harjoitustehtäviä, kuten rullaus, startti, lähestyminen jne.

Tällä simulla lentäminen on lähes yhtä jännittävää, kun tuolla aiemmin kertomallani laitteella.

Tämän päivän PC lentosimulaattorit ovat korkeata luokkaa ja niitä on saatavana

lukematon määrä erilaisia, maisemanäkymät (grafiikka) ovat korkeata tasoa, koska

näytönohjaimet ja koneen prosessorit ovat huimasti kehittyneet.

Marraskuulla 1999 myöhästyin Finnairin ilmailuopiston erään kurssin päätöstilaisuuden alusta

Vantaalla Finnairin uudella jatkokoulutus terminaalilla.

"Kuikuilin" hetkeä jolloin puheiden lomassa voisi myöhästyneenä livahtaa sisään,

tuolloin myöskin eräs myöhästynyt Finnairin "tekniikasta" oleva henkilö esitti, että

nyt on aikaa mennä tutustumaan heidän lentosimulaattoreihinsa, no mikäs siinä.

Laitoksen Airbus simulaattori oli pelkästään "istuttavassa" kunnossa, valmistajan

edustajat olivat juuri tekemässä jotain ohjelmistojen kimpussa koneen ohjaamo oli tosi

mahtava kuvaruutunäyttöineen ja joystick ohjaimineen maisemanäkymiäkään ei saatu.

Seuraavaksi siirryimme MD 11 ohjaamoon ohjaamo oli lähestulkoon samanlainen, kuin

Airbus:n mutta koneessa oli tavanomainen rattiohjain, istuin toisen ohjaajan paikalle.

Kuvaruutunäytöt olivat selkeästi jaettu ryhmiin navigointitiedot tulivat eri laitteilta

omaan ruutuunsa sekä muut lentoparametrit omaansa jne. erilaisia kytkimiä oli valtavasti

tuli mieleen, että tarvitaanko niitä kaikkia.....no tietysti tarvitaan.

Kaveri klikkasi hiirellä takana olevasta tietokoneesta Helsinki Vantaan näkymät

ohjaamoon jolloin suorastaan ällistyin näkymän realistisuutta joka näkyi myöskin sivuikkunoista.

Ällistys vielä lisääntyi, kun kaveri käynnisti moottorit, ääni, oli kuin oikeassa koneessa.

Outoa oli tavallisella pikkukoneella lentäneelle pilotille ohjaamon korkeus kentän

pinnasta n. 6 metriä, joka meinasi kostautua laskeuduttaessa.

Koneessa tuntuu kaikki liikkeet ja rungon kallistelut ja värinät, kuten oikeassa koneessa.

Sitä oli melko helppo rullata kentällä, startissa kone tuntui menevän, kuin juna, mutta ilmeisesti

ei ollut puuskia eikä sivutuulta, kone irtosi kentästä, kuin itsestään.

Normaali kaarroissa ei tarvittu, kuin pelkkiä siivekkeitä, muitakin ohjaimia täytyi kyllä

ainakin jyrkemmissä kaarroissa käyttää, "keskipakoisvoima" tuntui väärin tehdyissä lentoliikkeissä,

kuten oikeassa koneessa, oikein harmitti, kun yritti kallistaa itseään liikettä vastaan....tuttuako.

Ohjaamossa oli puhesyntetisaattori (nainen) joka huomautti mm. laskusiivekkeistä, jonkin

annetun lentopinnan jättämisestä, liian pienestä nopeudesta jne.

Tultiin laskuun ja tein perusosan liian lähelle rataa ja sekoilin siinämäärin, että

Vantaan seiskahalli olisi entinen, jos kaveri ei olisi työntänyt kaasuja eteen.

Ei muuta, kuin uusi kierros ja perusosa kauempaa jotta oli aikaa tähtäillä keskelle rataa.

Naisen ääni koneessa huuteli low speed...low speed , rattia vähän eteen ja maa lähestyy

kaveri vieressä sanoo loppuvetoa pitäisi saada, vaikka itse luulin olevani vielä korkealla.

Pääteline kolahti aidontuntuisesti kiitorataan, viereltä kuului, työnnä nokkapyörä varovasti alas

ja paina varpailla jarrua.

MD 11 pysähtyi melko kauas kiitoradan päästä ehjänä, johon se sitten "jätettiin", lento oli

todella niin realistinen, että harmittelin mielessäni kävelymatkaa tuosta seisontapaikasta torniin...

Kyseessä olevat simulaattorit voivat tuottaa pilotteja suoraan oikean liikennekoneen ohjaimiin,

tietysti vasta Porin koulutusjakson jälkeen ko. simulaattoriin ja sitten esim. MD 11:een.

Siinä kolme lentosimulaattorikokemusta, joista kaikista olen nauttinut kovasti!

Aatos Kangas