Takaisin

Matka Bemarilla kulttuurimme alkulähteille ja takaisin pohjolan perukoille. Odotukset: huimaa vauhtia läpi Euroopan ja perillä kuumaa raunioitten ihmettelyä ajovehkeet päällä. Menomatka vihreällä ja paluu sinisellä

Rauma 29.04.2001
Vettä tulee tavaan täydeltä ja meidän pitäisi lähteä reissuun kohti Kreikkaa ja Peloponnesosta. Mutta ei auta odotella, koska Ruotsin lautta ei odottele. Cruise Control / vaimo veti sadehousut jalkaansa ja lähdimme tien päälle. Sadehousut kannatti laittaa päälle, sillä Laitilassa taivas pyyhki naamansa paljaaksi ja aurinko teki kaikkensa ilman lämmittämiseksi. Pohjoistuuli oli kuitenkin voitolla ja lämpötila oli vain +7 ja meillä oli päällä lähes kaikki lämmittävät vaatteet. Suomesta etelään reissulle lähtiessä laukkujen tilavuus on aina ongelma kun täytyy topata päälle lämpimät vaatteet jotka myöhemmin täytyy tunkea laukkuun. Tapasimme Turun satamassa venäläisen pariskunnan jotka olivat liikkeellä uudella LT Bemarilla. Heillä näyttivät nuo pakkausongelmat olevan vielä suuremmat kuin meillä, sillä he olivat heitelleet tavaransa suoraan laukkuihin ilman sisäkasseja. Kaveri katseli laivalla pitkään kun otimme laukuista kassit kainaloon ja lähdimme hyttiin. Venäläiset kertoivat olevansa matkalla Ranskaan, kommunikaatiovälineenä heillä oli ainoastaan sähköinen sanakirja. Taisi tulla pariskunnalle jännittävä matka. Laivalla näytti olevan tuttu hyörinä meneillään, ei muuta kuin tuoppi olutta ja pää tyynyyn.

30.04
Tukholmassa aurinko hymyili heti aamusta vaikka ilma olikin aika viileä (+7). Päälle vain samat kamppeet kuin Suomessakin ja etupyörä kohti etelää. Vikingin försti teki fiksun liikkeen kun pisti fillarit perärampin viereen ja pääsimme ensimmäisinä matkaan, eikä tarvinnut jonossa odotella liikennevaloihin pääsyä. Ajokeli oli mitä parhain ja matkanteko hunajaa pitkän talven jälkeen. Tie oli melkein tyhjä, ruotsalaiset olivat tainneet aloittaa vapunvieton jo viikonloppuna. Poliisitkin taisivat olla vapunvietossa sillä yleisvauhti näytti E4:llä näytti olevan noin 130, mikä houkutti meikäläisenkin muitten mukaan. Mitähän se ruotsalaisten nolla toleranssi mahtaa tarkoittaa. Tulimme Helsingborgiin klo.1300 ja pääsimme suoraan lautalle, joka lähti välittömästi. Tanskanmaa vilahti taas melkein jalat maata koskematta, yksi tankkaustauko ja 2 tuntia Rödbyhavniin. Myös siellä näyttää nopeusrajoitus moottoritiellä olevan lähinnä vitsi. Saksan puolella puolella jäimme yöksi gasthausiin lähelle Oldenburgia. Matkaa kertyi ensimmäiselle päivälle 804 km. Hyvin tuntui Cruise Control kestävän ensimmäisen päivän istumisen, hidastus kehotuksiakin tuli yllättävän vähän. Vappuaaton juhliminen gasthausissa jäi melko minimiin. Muutaman hyvän saksalaisen oluen ja melko tukevan iltapalan jälkeen, sänky tuntui mukavimmalta paikalta hiukan jälkeen yhdeksän.

01.05
Vapun viettoon heräsimme pää terävänä hiukan 7 jälkeen. Runsaan saksalaisen aamiaisen jälkeen hyökkäsimme baanalle hiukan ennen yhdeksää. Oli hienoa antaa taas Bemarille vähän hanaa. Cruise Control rupesi hillitsemään kun vauhti nousi yli 160:n. Liikenne oli Hampuriin saakka melko harvaa mutta sakeni Hampurin ja Hannoverin välillä ajoittain melko sakeaksikin. Onneksi juhlapäivä piti rekat lepopaikoilla, eikä tietöistä ollut haittaa. Iltapäivällä kun erkanimme Frankfurtin risteyksestä, liikenne harveni niin, että ajo tuntui pelkältä paraatimarssilta. Pystyin pitämään 150:in matkavauhtia ja katselemaan vielä maisemia. Olimme seiskatien päässä, Alppien juurella, noin viiden aikaan. Löysimme kohtuullisen hyvän majapaikan pensionaatista kylässä jonka nimi on Oy. Alppien tienoilla näyttää olevan paljon kohtuuhintaista majoitusta tarjolla kesäaikaan. Päivä oli ollut todella helteinen, Keski-Eurooppaan oli eksynyt lämpöaalto, lämpömittari näytti korkeimmillaan Kasselin kohdalla +32 astetta. Ajomatkaa tuli 895 km.

02.05
Tämän päivän piti olla päivä ilman autobaanaa. Mutta toisin kävi, kun ajoin vahingossa ohi risteyksestä josta olisi päässyt Timmelsjochin solaan vievälle tielle. Onneksi niin sillä kuulin vähän myöhemmin huoltoasemalla, että Itävaltaan oli pari viikkoa aikaisemmin iskenyt takatalvi ja solassa oli n.6 metriä lunta. Innsbruckin jälkeen meinasin ajaa Italian rajalle normaalia tietä, mutta jouduin pitkän karavaanin perään, jota veti 3-4 rekkaa. Ajattelin, että antaa palaa taas ja koukkasin Brennerin moottoritielle ensimmäisestä mahdollisesta liittymästä. Niin sitä taas paahdettiin vauhdikkaasti Gardajärven eteläpään tasolle, josta poikkesimme Gardan kaupunkiin vievälle tielle. Löysimme sieltä kohtuuhintaisen (100Ž000 L) hotellin nimeltä San Marco, aivan järven rannalta. Pyörän sain piiloon peltisen portin taakse hotellin pihaan. Palvelu oli todella ystävällistä ja seuraavan aamun "aamupala" todella ylenpalttinen italialaiseksi hotelliksi. Aiheutimme italialaisille hieman ihmettelyä kun hyökkäsimme kuuman (+30 lopussa) ajopäivän jälkeen uimaan läheiselle uimarannalle. Rannan takana kulkevalta kävelytieltä paikalliset ihmiset näyttivät meille osaaottavia käsimerkkejä kylmästä vedestä kun pulahdimme järveen. Vesi oli noin +15, mikä on normaalia mökillämme keskellä kesääkin. Illan kruisailimme Gardan rannalla ja vanhassa kaupungissa ja söimme tietenkin pizzat kun kerran Italiassa oltiin:

Hotelli San Marco

Gardan vanhaa kaupunkia

Pizzaa odottelemassa

Gardan tunnelmallista rantaa

05.05
Maittavan aamiaisen jälkeen olimme jälleen baanalla keula kohti Anconaa josta Kreikan lautta lähti. Tänäänkään ei ehtinyt muuta kuin painaa hana "pohjassa" ja yrittää mennä muun liikenteen tahdissa, koska laiva lähti klo 1500. Ajaminen Italian moottoritiellä on melkoista sirkusta Saksan säntilliseen liikenteeseen verrattuna. Ajoetäisyydet ovat minimaalisia, aina kun jotain tapahtuu niin hässäkässä on useampia autoja. Näimme Bolognan kohdalla ketjukolarin seuraukset kun kolme henkilöautoa oli aivan rusinana törmättyään bussin perään. Onneksi meillä oli tarpeeksi aikaa, sillä kolari aiheutti tunnin stopin matkantekoon. Ajoilma oli mukavan puolipilvistä, eikä liian kuuma. Liikenne rauhoitui melkoisesti Bolognan jälkeen ja maisemat tulivat Po:n tasangon jälkeen mukavan kumpuiseksi. Anconaan tulimme klo 1300 ja pääsimme suoraan laivaan. M/S Ikarus on todella tyylikäs ja hyvin hoidettu. Kannella on uima-allas ja pari porekylpyallasta samassa yhteydessä. En tosin nähnyt kenenkään nauttivan näistä eduista, oli kuulemma liian kylmä (+23). Palvelu on tyylikästä, tavarat kannetaan laivan respasta hyttiin. Tosin vaimo joutui kantamaan omat kassinsa kun pojalla ei ollut kuin 2 kättä ja hän tietenkin otti ensimmäiseksi herrasmiehen laukut työ alle. Sisustukseltaan laiva on tyylikäs ja paikat moitteettomassa kunnossa. Varsinaista iltaelämää ei tässä laivassa, Ruotsinlaivojen tapaan ollut lainkaan. Ilta kului rauhallisesti harvakseltaan olutta juodessa ja korttia pelatessa. Matkustajia oli aika vähän ja henkilökunta miltei ikävystyi baaritiskin takana seisoskellessaan.

04.05
Saimme aamuherätyksen klo 0830 kun laiva saapui Igoumenitsaan. Aamiaisen jälkeen ryhdyimme palvomaan peräkannella aurinkoa muiden matkustajien tapaan ja odottamaan Patrakseen tuloa. Satama rupesi häämöttämään taivaanrannassa puolenpäivän aikaan ja klo 1300 pääsimme mukaan kreikkalaiseen liikenne hässäkkään. Liikenne suuremmissa kaupungeissa vaatii aluksi "hieman" totuttelua, pohjoisen näkemyksen mukaan se näyttää aluksi melkoiselta kaaokselta. Jopa raumalainen olisi täällä ihmeissään. Vilkut tuntuvat tarpeellisilta ainoastaan silloin kun pysähdytään keskelle tietä sanalle vastaantulevan tutun kanssa, silloin laitetaan hätävilkut päälle. Vauhti kannattaa pitää rauhallisena, ettei tulisi yllätyksellisiä tilanteita. Maantiellä liikenne sujuu melko mukavasti, vaikka sielläkään ei vilkkuja käytä muut kuin ulkomaalaiset. Kaikissa liittymissä päätielle on stopmerkki jota paikallisetkin näyttävät noudattavan kiitettävän hyvin. Selvisimme Patraksesta kunnialla ulos ja suuntasimme kohti Katakolon pikkukaupunkia. Siellä oli mukavan idyllinen rantakatu jonne aioimme majoittua ensimmäiseksi yöksi. Vahinko vain, että he olivat aloittaneet sataman laajennuksen rantakuppiloiden / hotellien edessä. Tuntui vähän härskiltä katsella lomalla toisten raatamista ja päätimme ajaa Olympiaan josta löysimmekin aivan kylän alkupäästä mukavan pienen hotellin nimeltä Hermes. Syy oli kyllä vanhan isännän joka ystävällisin käsimerkein sai meidät pysähtymää ja kyselemään majoituksen hintaa (9000 dkr). Illalla söimme tietenkin kreikkalaisen illallisen paikallisen punaviinin kyydittämänä. Illallisen jälkeen käppäilimme Olympian kylän pääkatua, joka näyttää olevan valjastettu kaikin mahdollisin turistipyydyksin. Esimerkiksi oluen hinta nousee melkein kaksinkertaiseksi 200 metrin matkalla meidän hotellistamme. Iltatunnelma kylässä on muuten kivan letkeä ja ystävällinen.

Hotelli Hermes

Olympian kentät 1

Olympian kentät 2

"Kiekonheittäjä"

"Maratoonari"

05.05
Käytimme aamupäivän Olympian muinaisten kenttien tutkimiseen. Siellä saisi kulumaan useita päiviä jos haluaisi perinpohjaisesti tutustua alueen yksityiskohtiin. Me tyydyimme tällä kertaa muutaman tunnin turistikierrokseen. Yritimme hahmottaa mielessämme miltä alue näyttäisi jos kaikki rakennelmat olisivat pystyssä. Muinaiset rakentajat ovat olleet todellisia mestareita, kun ovat sen aikaisilla välineillä kyenneet rakentamaan Olympian kaltaisen alueen. Kulttuuritiivistelmän jälkeen lähdimme iltapäivällä kohti Pyloksen kaupunkia jossa sijaitsee Neo Kastron synkkä linnoitus. Siellä säilytettiin aikanaan Manin niemen riitaisten verikostosukujen edustajia. Verikostot jatkuivat kyllä vankilassakin, kunnes sinne rakennettiin suvuille omat osastot. Nykyään paikka on rappeutunut ja suureksi osaksi suljettu turisteilta. Pyloksessa majoituimme Miramare hotelliin (15000 dkr), josta on hieno näköala Navarinon lahdelle Illalla saimme reissun toisen sateen, mutta se ei paljon haitannut kun oli illallisen aika eikä tarvinnut kurvailla serpentiinejä tunnetusti liukkailla Kreikan teillä.

Hotelli Miramare

Frapella keskusaukiolla

Aamiaisella parvekkeella

1/2 näkymää parvekkeelta

Peloponnesos

06.05 / 07.05
Aamulla taas tien päälle. Lähdimme kiertämään rantatietä Vasilitsin ja Koronin kautta kohti Kalamataa. Koronissa pysähdyimme parikksi tunniksi. Kävimme katsomassa vanhaa venetsialaista linnoitusta jossa nykyään on sisäpuolella tavallista asutusta ja pieni nunnaluostari. Koronin jälkeen jatkoimme matkaa edelleen Klamataan todella hienoa rantatietä. Kalamatan jälkeen ryhdyimme etsimään rannalta uutta majapaikkaa. Aikamme ajettua päädyimme pieneen Kardamyllin kylään josta löysimme miellyttävän siistin pensionaatin nimeltä Anniska, jonka huoneissa oli oma keittiö nurkkaus. Siellä tapasimme reissun ensimmäiset suomalaiset Pekka ja Sirkku Rytkösen sekä Pekan siskon Aili Greisin. He olivat liikkeellä Pekan autolla. Illalla pidimme riemukkaan illanvieton kreikkalaisen ruuan ja viinin ääressä LelaŽs tavernassa. Kamera jäi tietysti taas pois matkasta väärässä välissä. Rytköset lähtivät aamulla jatkamaan matkaa Spartaan päin. Me jäimme pitämään luppopäivää ja tutustumaan ympäristöön. Näinkin pohjoisessa löytyy Manin niemen tyyppisiä 4 kerroksisia taloja joissa tappovuorossa olevat miehet pystyivät vartioimaan ympäristöä ja piileskelemään kostajia. Eteläisesä Manissa tehtiin viimeinen "virallinen" verikosto n.1870, mutta senkin jälkeen saattoi joissain tilaisuuksissa ja tietysti juovuksissa tapahtua siihen viittaava verenvuodatusta.

Koronin linnoituksen portti

Nunnaluostarin sisäänkäynti

Pensionaatti Anniska

Turistimaista naatiskelua luppopäivänä

Tornitaloja Kardamylin vanhassa osassa

08.05
Lepopäivän jälkeen ajoimme ensimmäiseksi Pirgos Diroun tippukiviluolille. Luolissa liikutaan paikallisen oppaan työntämässä veneessä. Vahinko vain, että selostus tapahtui Kreikaksi. Luolaosastoja on 39 ja ne ovat tietenkin valaistuja. Meillä kierros kesti n.45 minuuttia ja oli todella hintansa väärti (3000 dkr/kenk.). Kuvat kierroksesta alla.

Pirgosin jälkeen jatkoimme matkaa kohti reissun kääntöpistettä Neapolia joka sijaitsee Peloponnesoksen kaakkois kulmassa. Sitä on monet kerrat tullut tutkittua laivasta kiikarilla ja funtsittua, että minkähänlainen paikka se mahtaa olla. Nyt sekin sitten selvisi. Se on peri Kreikkalainen kaupunki ilman mitään turistihössötystä. Koko iltaelämä keskittyy kilometrin rantakadulle jossa on muutama taverna ja pari hotellia. Ruoka oli hyvää ja olut halpaa. Hotellimme oli suhteellisen siisti ja huone reissun halvin (7000 dkr). Kävimme ajelemassa ympäristössä ilman pakaaseja sekä tutkimassa entisiä kiikaroinnin kohteita maan puolelta. Kävimme mm. yrittämässä Cape Malean luostarille mutta huonokuntoinen hiekkatie lopussa kehotti kääntymään takaisin.

Cape Malea itäpuolelta kuvattuna

Cape Malea länsipuolelta kuvattuna

Näkymä hotellin parvekkeelta, edessä Välimeren 2.vilkkain salmi, taustalla Kithiran saari

09.05
Neapolista lähdimme tutkimaan Monemvasian vanhaa kylää jota sanotaan Kreikan Gibraltariksi. Kylä on todella hieno, taitaa olla tuleva turistirysä kunhan vain saavat pyydykset viritettyä. Vanhojen rakennusten korjaus on siellä kyllä todella aikaa vievää hommaa sillä kaikki tarvikkeet täytyy tuoda sinne muulin selässä. Kylän jyhkeästä porttikäytävästä ei mahdu kulkemaan kuin muuli pari sementtisäkkiä selässään. Kallion harjalla on vankka linnoitus mutta sinne vieviä tuhatta askelmaa emme jaksaneet kiivetä nahkat päällä kun päivä äityi todella lämpimäksi (+28). Alla kuvia kylästä.

Monemvasiasta ajoimme kenties reissun kauneimman ja raskaimman tien kautta Nafplioon. Tie kulki vuoriston yli n.1100 metrin korkeudessa olevan Kosmasin kylän kautta. Nousu oli melko helppo pitkän nousun vuoksi. Mutta alas tultiin menlkein pystysuoraa vuoren kylkeä kymmenien u-mutka kurvien kautta. Alhaalla piti oikein vetää hermosauhut kun sai luotsattua pyörän kunnialla alas. Nafpliossa majoituimme matkan tähän saakka kalleimpaan hoteliin nimeltä Akamemnon(21000dkr), vaikkei se tasoltaan niin häävi ollutkaan. Mutta kun on tarpeeksi uupunut niin hinta / taso ei paljon merkitse. Matkaa päivän aikana taittui 243 km.

Vuoristomaisema kuusirajalla

Luostari kaukana kaikesta

Cruise Control parhaimmissaan kävelykanulla

Maisema hotellin parvekkeelta illalla

Näkymä hotellin parvekkeelta aamulla

10,11,12.05
Aamulla teimme reissun lyhimmän siirtymäajon 11 km. Siirryimme läheiseen Tolon turistikylään viettämään rantalomaa. Iltapäivällä kävimme sentään 15 km:n päässä katsomassa kuuluisaa Epidavroksen teatteria. Sen maailmankuulu akustiikka pitää todella paikkansa joka tuli todistettua paikan oppaan avulla. Kun haeskelimme yöpaikkaa Tolossa löysimme mukavan paikan aivan hiekkarannan tuntumassa. Kun olimme parkkeeraamassa pyörää pensionaatin eteen huomasimme, että Rytkösten Fiatti kökötti aivan edessä, arvaa naurattiko? Kyllä Kreikka on pieni maa. Illalla vietimme taas suomalaista iltaa ja puhuimme mukavia Ouzon ja viinin säestämänä. Kaksi seuraavaa päivää liikuimme pelkästään jalan ympäristöön tutustuen. Joka päivä kävimme paikallistan ihmetykseksi, aamu-uinnilla. Veden lämpö oli ~17.

Pensionaatti Mari

Puhe motoristien puolesta Epidavroksessa

Tolon lomakylä

Sininen hetki pensionaatin parvekkeelta

13.05
Lähtöpäivä ja aikaa runsaanlaisesti, sillä laiva lähti Patrakasesta vasta klo 24 ja lähtöselsvityksessä tuli olla klo 22. Matkaa oli vain n.200-250 reitistä riippuen, vaikka kyllä täällä aikaa tien päällä saa kulumaan kun ajaa tarpeeksi pieniä teitä. Lähdimme matkaan klo.1100 ja suuntasimme matkamme ensiksi muinaisen Mykenen raunioita tutkimaan. Oli sunnuntai päivä ja se näytti olevan kaikilla matkailijoilla omistettu raunioitten tutkimiseen, paikka kuhisi ihmisiä kuin muurahaispesä. Meillä jäi tungoksen vuoksi kivien ihmettely melko vähiin ja jatkoimme tunnin kuluttua kohti seuraavaa kohdetta nimeltä Nemea. Sama juttu sielläkin, parkkipaikalla oli useita busseja. Niinpä päätimme syödä sisäänpääsy maksun (3000dkr), mikä kyllä kannatti sillä saimme seuraavassa kylässä juuri grillattua porsasta ja salaattia oluen kera, samalla rahalla. Peloponnesoksessa näyttää olevan tapana syödä kokonaisena grillattua sikaa sunnuntaisin. Vatsa pullollaan sikaa ajelimme hiljakseen pohjoiseen kohti meren rantaa ja rantatietä. Rantatie on nimensä veroinen koska se kulkee aivan vettä hipoen pitkät matkat. Erittäin kauniit maisemat, kannattaa ehdottomasti ajaa jos on aikaa, eikä hypätä lähellä kulkevalle moottoritielle. Patrakseen tulimme hyvissä ajoin n.klo.1900 ja ryhdyimme ihmettelemään sataman vilkasta hyörinää sillä sinne tulee ja sieltä lähtee Italian lauttoja kaiken aikaa. Pääsimme M/S Aretousalle klo23 ja painuimme miltei suoraa päätä pehkuihin sillä iltaelämä tuli vietettyä jo Patraksen satamassa.

14.05
Päivä kului kokonaan kuin Välimeren risteilyllä. Vaimo palvoi aurinkoa ja minä istuin varjossa muistelmia kirjoittaen kylmän oluen vauhdittamana. Laivassa oli matkustajina melko paljon saksalaisia eläkeläisiä, minkä kyllä huomasi. Törkeämpää etuilija porukkaa ei maailmassa ole kuin sakemannit. Esimerksi ennen illallisaikaa he kasautuivat itsepalveluravintolan ovelle aiheuttaen hirveän tungoksen ovien avautuessa, ovet melkein lähtivät saranoiltaan kun he tunkivat sisään. Luulivat varmaan, että ruoka loppuu kesken. Sen jälkeen he vielä tramppaavat tarjoilutiskin ja hintataulun väliä ihmettelemässä hintoja. Kannattaa mennä aŽla carte puolelle syömään jos sattuu vastaavaan tilanteeseen. Näissä laivoissa ateriat tarjoillaan aikataulun mukaan, väliaikoina pientä purtavaa saa allasbaarista. Iltaelämä jäi tässäkin laivassa vähiin sillä disco aukeni klo22, eikä näin vanhana jaksa enää kovin paljon innostua levytansseista.

15.05
Tulimme Venetsiaan klo.09 ja pääsimme heti rampin avauduttu mukaan italialaisen liikenteen hurlumheihin. Päätimme ajaa pienempiä teitä Mestren ja Castelfrancon kautta Trentoon. Siellä hyppäsimme baanalle ja ajomme sitä Bolzanoon josta jatkoimme melkein baanaa (ei maksua)Meranon ohi. Nyt pääsimme vihdoin naatiskelemaan Alppitielle no.38 ja 40. Liikkeellä oli paljon motoristeja jotka olivat samoissa puuhissa kun mekin. Todella hieno reitti kannattaa ajaa. Ajoimme sitä Itävallan puolelle Landeckiin ja ryhdyimme katselemaan yöpaikkaa. Siinä olikin hiukan puuhaa sillä itävaltalaiset majoittajat eivät ole erityisen motoristiystävällisiä. Anderssonin Tomppa kyllä varoitteli jo etukäteen samasta asiasta. Olin katsonut netistä yhden ns. motoristihotellin mutta se oli niin kallis ja typötyhjä, että jätimme sen väliin. Seuraavasta kylästä Zamsista löysimme gasthof Thurnerin joka jo tienviitassa ilmoitti tykkäävänsä motoristeistä mikä piti täysin paikkansa. Tämä oli elävä paikka jossa oli hyvä ravintola ja pubi jossa paikalliset viettivät iltaa, myös hinnat olivat kohtuulliset.

16.05
Tukevan aamiaisen jälkeen lähdimme kurvailemaan pohjoiseen päin pysytellen pienillä teillä. Määränpäänä meillä oli Dachaun pikkukaupunki ja siellä oleva museoitu keskitysleiri. Tulimme sinne iltapäivällä ja katselimme tätä järjettömyyden ja epäinhimillisyyden muistomerkkiä n. kaksi tuntia. Siellä näytettiin dokumenttielokuva leirin loppuvaiheista kun sinne esim. tuotiin vankeja muista leireistä Natsi Saksan luhistumisen hetkillä. Mutta kun leirillä ei ollut tilaa uusille tulokkaille, niin leirihallinto jätti heidät kuolemaan lukittuihin junanvaunuihin ratapihalle. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa jos liikkuu siellä päin, se hiljentää kummasti ihmismielen kun huomaan kuinka pienestä elämä voi olla kiinni. Tämä leiri ei kuulemma ollut edes pahinta laatua, sillä täältä käytiin vieressä olleissa ammustehtaissa töissä ja vangit kuolivat etupäässä nälkään ja muuhun epäinhimilliseen kohteluun. Leirin jälkeen jatkoimme edelleen paikallisteitä pohjoiseen ja jäimme yöksi Monheim nimiseen pieneen kylään, siellä oli juuri peruskorjattu gasthaus nimeltä Zur Krone, jonka ensimmäisiä asiakkaita taisimme olla.

Työ vapauttaa / portti kauhuun

Muistomerkki juutalaisten kuolemasta

Krematorio

Gasthaus Monheimissa

17.05
Monheimin jälkeen yritimme edelleen edetä kohti pohjoista paikallisteitä myöten. Nyrnbergin kohdalla kuitenki iski sade päälle ja matkan edistämiseksi päätin jatkaa baanaa myöten. Sade kuitenkin hellitti pian ja saimme jatkaa matkaa mukavan puolipilvisessä säässä. Niinpä sitten olimme pian tutulla seiska baanalla määränpäänä tuttu Dorfmarkin kylä Hannoverin ja Hampurin välissä. Saavuimme sinne klo.17 ja siirryimme suihkun jälkeen vieressä olevaan balkanilaiseen ravintolaan hyvän oluen ja maittavan ruuan ääreen. Päivämatkaa tuli 643 km.

18.05

Aamulla jatkoimme matkaa kohti Hampuria jossa kävimme tervehtimässä nuorempaa poikaamme Kallea joka sattui olemaan siellä laivan kanssa. Hän on harjoittelemassa Holmingin M/S Rauma Reeferissä. Kyllä nykyinen netti ja kännykkä kausi on siitä hyvä, että saa lapsiin yhteyden tarpeen vaatiessa. Hampurista ajoimme edelleen Puttgardeniin lautalle. Tankkasin pyörän vähän ennen lauttaa ja onnistun ajamaan Tanskanmaan yli jalat maata koskematta sillä tulimme Ruotsiin uuden Juutinrauman sillan kautta. Ajelimme Malmösta pohjoiseen pikkuteitä Ljungbyyn saakka jonne jäimme yöksi tienvarsimotelliin. Tästä tuli reissun kallein yöpyminen 750kr.

19.05
Aikaa kun oli lähdimme liikkeelle vasta 11 tienoissa ja kiersimme vielä Vätternin länsipuolitse. Se on mukavan ajoystävällinen reitti jos on aikaa. Vikingin terminaalille tulimme klo.18 ja ryhdyimme oloutumaan kotiinpaluuseen. Amorella näytti sisältä melko törkyiseltä supersiistien Kreikan lauttojen jälkeen. Samoin hytin siivoustaso oli luokaa nolla, Cruise Control joutui pesemään vessan että ilkesi mennä suihkuun.

20.05
Aamulla Turussa oli shokki palautus arkipäivään, taivas vihmoi vettä, lämpöä oli +5 ja poliisit lykkäsi portilla pillin suuhun. Toivottivat sentään hyvää matkaa. Reissussa tuli oltua 9 tuntia vaille kolme viikkoa ja kilometrejä tuli 6345.

Takaisin: