Sveitsin kiertomatka siellä käymättä, eli kuinka käydään 10:ssä valtiossa kahdessa viikossa moottoripyörällä.
Menomatka punaisella, takaisintulo sinisellä ja yöpaikat vihreillä pisteillä.
|
Sveitsin kiertomatka siellä käymättä, eli kuinka käydään 10:ssä valtiossa kahdessa viikossa moottoripyörällä. Menomatka punaisella, takaisintulo sinisellä ja yöpaikat vihreillä pisteillä. |
|
Raumalla 10.05.99
Pitkä talvi on taas takana ja on aika suunnata fillarin etupyörä kohti etelää. Matkakuume on ollut kova jo joulusta lähtien, kummallista kun näin vanhentuessa talvet tulevat aina vain pitemmiksi. Taitaa olla alitajuinen aavistus ajokausien vähenemisestä. Päräytin Bemarin käymään n. klo 1900 ja suuntasin keulan kohti Turkua Cruise Control /CC (vaimo) takapenkillä. Ilma oli melko kylmä ja vähän kostea, mutta parempien kelien toivossa oli mukava painua tien päälle. Turussa oli taas tavalliset odottelut ennen laivaan pääsyä, onneksi Isabellan försti oli motoristeja ymmärtävä mies ja otti meidät ensimmäisenä sisään. Isabellassa oli tavalliset karkelot menossa, ei muuta kun mukaan vaan parin tuopillisen ajaksi ja sitten huilaamaan.
11.05.99
Tukholmassa on aina keväällä kylmä, ainakin silloin kun me tulemme sinne mp:llä. Nyt oli lämmintä tasan +2 ja päällä kaikki mahdolliset ajovaatteet. Kun kaasuttelimme hyvää vauhtia kohti etelää, Nyköpingin jälkeen tuli lumi vastaan tien vieressä. Rupesimme CC:n kanssa funtsimaan, että taisimme sekoittaa kuukaudet ja lähteä reissuun huhtikuussa, kuten -95 keväällä kun kahlasimme melkein "puolen" metrin floskassa Norrköpingistä Tukholmaan. Harmi kun Finnjet lopetti talvi/kevät liikenteen Saksaan, sillä pääsi niin mukavasti suoraan baanan päähän kohtuullisella hinnalla. Kun aikaa oli, päätimme ajaa maisemien takia rantatietä (E22) Trelleborgiin. Turha vaiva, sillä Kalmarin kohdalla rupesi tulemaan vettä kun aisaa, ihaile nyt siinä sitten maisemia. Muuten kyllä suosittelen tietä kun on aikaa ja aurinko paistaa. Kun saavuimme Trelleborgin lauttarantaan satoi edelleen ja lämpömittari näytti +2, ihmettelimme edelleen, että mikähän vuodenaika nyt on menossa. Trelleborg - Sassnitz on edullinen tapa ylittää eteläinen Itämeri, 230 Kr 2 ihmistä ja mp eikä kestä kuin 3t.45min Tulimme Sassnitziin klo 2130 ja rupesimme etsimään yöpaikkaa sataman tiestä kylään päin ja löysimme heti edullisen (60DM) gasthoffin, joka valitettavasti oli täynnä, kylässä oli kuitenkin uusi motelli, jossa oli tilaa. Hinta kuitenkin oli eri luokkaa (150 DM). Seuraavana päivänä huomasimme, että sataman tiestä vasemmalla rannalla olisi ollut useita edullisia yöpaikkoja.
12.02.99
Aamulla tuhruinen ilma jatkui edelleen, onneksi lämpötila oli noussut (+7) edellisestä päivästä. Lähdimme yhdeksän aikaan kurvailemaan Rügenin kauniita tammikujia pitkin kohti Berliiniä. Erityisen kaunis tie oli Neubranderburgin ja Berliinin välillä, suosittelen vaikka matkanteko on melko hidasta lukuisten kylien vuoksi. Aikomuksemme oli ajaa läpi Berliinin ja pikakatsoa keskustan historiallisia rakennuksia. Esikaupungissa liikenne muuttui kuitenkin niin tukkoiseksi, että emme päässeet kuin 8 km/t. Niinpä päätin unohtaa historian ja hyökkäsin kehätielle. Baanalla annoin sitten vähän hanaa ja selvisin Dresdenin tielle ~1/2 tunnissa. Dresdenin baana on osittain vanhaa Itäsaksan aikaista päällystettä joka ravistaa jousitusta kuin sepelimylly, vai olisiko ollut itäisten sosialistiystävien lahja Saksan kansalle. Onneksi oli takana uusi Öhlins, joka pienen hienosäädön jälkeen kesti röykytyksen hienosti. Keli oli iltapäivään saakka kohtuullinen, lämpökin nousi 17:ta. Mutta sitten rupesi tulemaan vettä kuuroina ja jatkui iltaan saakka. Prahan tielle päästäksemme, meidän täytyi ajaa Dresdenin läpi. Se onnistui hyvin kun vaan kuuliaisesti seurasi opasteita, vaikka ottikin aikaa. Kun ilta alkoi painaa päälle ajelin kylien läpi hiukan liian lujaa ja kun eräässä sattui olemaan poliisin tutka sain 64 km:n nopeudesta (14 km liikaa) 50 DM:n pikavoiton. Säästäväistä väkeä nuo saksalaiset, sakotkin on kohtuullisempia, kuin meillä Suomessa. Prahaan tulimme 9:n aikaan ja löysimme pensionaatin yhdellä kysymisellä, mikä pisti röyhistämään vanhaa navigaattorin rintaa. Olin varannut huoneen internetin kautta, mikä kannatti, sillä kohtuuhintaiset majapaikat Prahassa näyttivät olevan kovin varatut. Paikan nimi on pension Tripcar email: tripcar@czn.cz, kotisivu: http://users.czn.cz/~tripcar. Valitsin paikan kun kotisivulla oli hyvä kartta sijainnista. Pyörä pistettiin säilöön pääsisäänkäynnin viereen rauta-aidan taakse.
13.05.99
Pidimme ajamisesta välipäivän ja yritimme tutustua Prahan historiallisiin nähtävyyksiin. Huomasimme kyllä pian, että se vaatisi vähintään kaksi viikkoa. Niinpä keskityimme pääasiassa katukahvilakulttuuriin ja ihmettelimme vanhassa kaupungissa vellovaa satojen turistien määrää. Löysimme muun muassa Tampereelta muinoin hävinneen Corona Baarin. Siinä olisi pyhiinvaelluksen paikka Coronan porukalle, terveisiä vaan Piäpelle. Hintaerot turistialueen ja muun kaupungin välillä olivat moninkertaiset. Olut on ainoa muona mitä kannattaa nauttia turistialueella vaikka senkin hinta on kaksinkertainen.
|
Karluvin silta |
Prahan vanha keskustori |
Karluvin silta |
Cruise Controllin vapaapäivä |
Kadonnut Corona Baari on löytynyt |
14.05.99
Lähdimme yhdeksän tienoissa kohti Unkaria ja Tihanin kylää Balatonin rannalla. Päätimme ajaa melkein koko matkan baanaa myöten, koska halusimme olla perillä hyvissä ajoissa. Tsekissä baanan maisema on mukavan vaihteleva ja tie hyvässä kunnossa sekä liikennetiheys melko pieni. Matka taittuu mukavan nopeasti. Unkarissa baaba on loistavassa kunnossa, mutta unettava ajaa kun maisema on yhtä peltoa ja baana kuin lentokentän kiitorata. En toista kertaa poikkea muuta kuin pakosta/kiireestä. Tavallisella tiellä sen sijaan riittää ohjelmaa. Paikalliset ohittelevat missä sattuu, eikä nopeusrajoituksista piittaa muut kuin turistit. Sadan kilometrin matkalla ohitimme kaksi tuoretta kolaripaikkaa. Tihanysta löysimme todella hienon majapaikan jonka terassilta oli hieno näköala pursiseuran ohi järven selälle. Pyörän sai parkkiin aidan sisäpuolelle. Paikan nimi on Tihany Gyönygye Villa, hinta edullinen 25 DM/henk. päivässä. Isännällä on mittava viinikellari josta saa tarpeen vaatiessa noutaa viiniä 5 DM pullo. Vaikka hinnat ovat DM:ssä paikallinen rahakin kyllä kelpaa, isäntä itse hinnoittelee palveluksensa Saksan rahassa koska suurin osa matkailijoista on saksalaisia. Ajokelit olivat koko päivän kohtuullisen puolipilviset, illalla saatiin kuitenkin taas pakolliset sadekuurot kun oltiin lähdössä kylille syömään. Isäntä toi meille ensin sateenvarjot, mutta katseltuaan vähän aikaa sadetta, vei omalla autolla meidät hyvään ravintolaan illalliselle. Myös ravintolassa palvelu oli sympaattista ja mukavaa, suomalaisia tunnutaan kovasti arvostettavan täälläpäin.
15.05.99
Koska majapaikka oli niin hieno ja palvelu huippuluokkaa, niin päätimme yhdeksi päiväksi ja tutustua ympäristöömme. Menimme lautalla yli Tihanyn kohdalla ja ajoimme Balatonin eteläosan ympäri. Näytti olevan koko ranta valjastettu turismia (saksalaista) palvelemaan. Hyvä ettei kadun nimiäkin oltu muutettu Saksan kielelle. Lounasta söimme erään linnan rauniolle rakennetussa perinneravintolassa. Hintataso on edelleen halpa. Poikkesimme erääseen supermarkettiin ostoksille, siellä näytti hyllyillä olevan edelleen hyvin tilaa.
|
Gyönygye Villa |
Majapaikka Thanylla |
Näköala terassilta |
Tihanyn lauttaranta |
Gulashilla perinneravintolassa |
16.05.99
Tänään oli päämääränä mennä "veivaamaan" Itävallan vuoristo/paikallisteitä. Ajoimme Tihanysta erittäin hyväkuntoista nautinnollisesti ajettavaa E66 tietä Itävallan rajalle. Ilma oli loistava, vähäisiä pilven hattaroita seilasi taivaalla, lämpöä ~22. Itävallassa teimme pienen koukun baanaa pitkin St. Michaeliin, josta jatkoimme paikallisteitä 96, 97, 95 ~länttä kohti. Yön vietimme gasthausissa Greifenburgissa (700 Ch). Mukava ja vaihteleva ajopäivä.
|
Tiensyöjä Itävallassa |
Itävallan maisemia |
Cruise Control on nauttinut liikaa maisemaa |
Yöpaikka Greifenburgissa |
Näkymä huoneen patiolta |
17.05.99
Taas kerran tuhruinen ja pilvinen aamu kun lähdimme tien päälle. Jatkoimme edelleen paikallisteitä Italiaan ja baanalle A22/E45 jota laskimme alamäkeä Trentoon saakka, josta käännyimme Gardajärvelle päin. Ilmakin muuttui mukavan puolipilviseksi. Tie oli mukavan ajettava. Lounaaksi söimme tietenkin pastaa tienvarsi ravintolassa. Yön vietimme Malcesinen kaupungissa Gardajärven itärannalla. Löysimme pienen hakemisen jälkeen ** Da Silvana nimisen hotellin jossa pyörän sai talliin. Hinta oli 100000 liiraa. Kaupunki on tyypillinen turistipaikka ja hinnat sen mukaiset. Tuoppi olutta maksoi melkein saman verran kuin Suomessa.
|
Malcesinen kirkko |
Tori/parkkipaikka |
Rantaravintolan rauhassa |
**Hotel Da Silvana |
Näkymä hotellihuoneen ikkunasta |
18.05.99
Vaihteeksi aurinkoa taivaalta, eikä pilven hattaraakaan näkynyt. Ajoimme Gardan rantaa(tie ss249)eteläpäähän saakka, todella kaunis tie. Kannattaa ajaa, vaikka kylät/kaupungit matkantekoa hidastavatkin. Eteläpäässä hyppäsimme baanalle ja ajoimme sitä pitkin Genovaan saakka. Puolenpäivän aikaan Po joen tasangolla ilma muuttui sumuiseksi ja tihkusateiseksi. Moottoritie tuntui silloin oikealta matkantekopaikalta. Tapasimme tiellä 3 Turkulaista herrasmiesmotoristia joilla oli viikko aikaa kiertää Eurooppa. Kova urakka. Genovassa hukkasin ulosmenotien ja saimme tutustua italialaiseen ajokulttuuriin perinpohjaisesti. Mopot ja skootterit puikkelehtivat autojen välistä eturiviin liikennevaloissa ja hyökkäsivät, vihreillä valoilla, matkaan kuin varpusparvi. Itse en tohtinut vielä rynnätä porukoihin, vaan odotteli kuuliaisesti valojen vaihtumista autojonossa. Ajoimme hienoa ss1 tietä Albengaan saakka, rentouttavaa kruisailua rantatiellä pikkukaupunkien läpi. Poikkesimme Savonnan satamassa katsomassa nuoruuden aikaisia kulmia. Mutta totesimme, vanhat jutut on vanhaa ja mennyttä aikaa. Savonan rantakortteleistakin olivat vanhat satamakapakat häipyneet kokonaan. Albengasta löysimme mukavan Villa Rosa nimisen rantahotellin. Pyörä pistettiin sisäänkäynnin viereen kukkaistutuksien taa "piiloon". Tosi rauhallinen paikka ja hinnasto normaalia italialaista tasoa.
|
Menneitä haikailemassa Savonan satamassa |
**Hotel Villa Rosa Albenga |
Rantakatu hotellin parvekkeelta |
Kapteeni katsoi horisonttihin |
19.05.99
Tänään oli ilma jo sitä luokkaa, että ajohousut laitettiin pussiin ja takalaukun päälle. Lämpötila vaihteli päivän aikana 24-28 asteessa. Katselimme Rivieran kuuluisat rantakaupungit San Remosta Cannesiin saakka. Monte Carlossa annoin "vähän" hanaa kuuluisassa tunnelissa. Kaupunki tuntui, rantaa lukuun ottamatta, tunkkaiselta ja ahtaalta. Varsinainen kultahammasslummi, en asuisi ellei olisi pakko. Nizzassa tarkastimme kuuluisan rantabulevardin. Se oli kuin moottoritie, kolme kaistaa kumpaankin suuntaan ja kova ajovauhti. Rauhoittele nyt sitten siinä rantabulevardia käyskennellessä hermoja. Poikkesimme oikein lounaalle katukahvilaan ihmettelemään tätä maailmankuulua bulevardia. Hulluja nuo ranskalaiset kun eivät osaa rakentaa ohikulkutietä tällaista rantaa varten. Illan suussa etsiydyimme todelliseen rantahotelliin Cavalieren kaupungissa, huone oli hotellihuoneen ja uimakopin välimuoto. Aallot loiskivat nousuveden aikaan pation muuriin. Ystäväni Kauko varmaan olisi jo tässä vaiheessa totaalisen hermostunut meikäläisen rantahotellien etsimiseen. Onneksi Cruise Controllilla on vakinainen kyytisopimus, ei voi valittaa. Koko päivän ajomatkaksi tuli ~240 km. Illalla Isäntäväki pisti putiikin kiinni ja jäimme vaimon kanssa kahden hotelliin. Bemari oli parkissa aivan huoneen nurkalla ja saimme omat musiikit pelaamaan. Niinpä sitten korkkasimme pullon paikallista punaviiniä ja pistimme patiolla tanssit pystyyn Junnu Vainion tahdissa.
20.05.99
Kaunis ilma jatkui edelleen, aurinko paistoi ja aallot liplattivat rannassa. Aamiainen tarjoiltiin patiolle. Tosi mahtava fiilinki, vaikka huone/uimakoppi ei hintaan (320 F) nähden niin häävi ollutkaan. Mutta rannan takiahan tähän tultiinkin. Päivä kului mukavasti rannalla tallustellessa ja pitkällä lounaalla talon omassa ravintolassa. Illalla kävelimme kaupungin rannassa ja ihmettelimme miljoonamiesten paatteja.
|
Hotel Alpazur |
Hotelli huoneitten puolelta |
Aamiainen patiolla |
Sinistä hetkeä odottamassa |
Sininen hetki Cavalieressä |
21.05.99
Aurinkoiset ilmat jatkuivat edelleen kun suuntasimme matkamme pohjoiseen päin. Ajoimme Provencen pikkuteitä D955, D908 maisemia ihaillen. Tie kapeni ja jyrkkeni Col d'Allosin kohdalla niin, että CC:n täytyi tähystää ylöspäin vastaan tulijoita kun itse en pystynyt vilkuilemaan ylöspäin kun täytyi vääntää tankoa kuin crossiradalla. Tien reunalla taas ei uskaltanut katsella alaspäin, kun reuna putosi melkein kohtisuoraan muutama sata metriä. Onneksi keli pysyi hyvänä kun tulimme korkeimpien paikkojen yli. Kävimme Grenoblessa hakemassa sopivaa yöpaikkaa, mutta emme löytäneet sellaista mihin pyörän saisi turvallisesti parkkiin. Niinpä jatkoimme sitten lähimpään pienempään kaupunkiin Voironiin josta löysimme Clarine ketjun hotellin jossa pyörä laitettiin omaan lukittuun häkkiin pihalla. Hintakin oli viikonlopun vuoksi kohtuullinen 250 F.
|
|
3 kuvaa Provencensesta |
|
Allosin hiihtokeskus |
Allosin sola |
22.05.99
Vaihteeksi tuhruinen aamu, lähtiessä heti sadehousut jalkaan. Olimme vielä niin korkealla vuoristossa, että ajoimme välillä pilven sisällä. Näkyvyys oli tietenkin melkein nolla ja lämpötila alle 10:n. Maisemat olisivat olleet edelleen Bourg-en-Bresseen saakka todella mahtavat mutta tuhruinen keli esti niiden ihailun. Bourgin jälkeen keli muuttui tavalliseksi kuurosateeksi ja meillä alkoi tavallaan kotimatka sillä edessä oli melkein pelkästään tuttuja teitä. Päätimme pysyä vielä seuraavan yön Ranskassa ja suunnistimme ns.pikku alpeille Mulhausen ja Strasbourgin välillä. Löysimme melkoisen hakemisen jälkeen kohtuullisen hotellin (230 F) Gérardmerin turistikaupungista. Siellä oli kymmenittäin/sadoittain saksalaisia motoristeja viikonloppu reissulla ja hotellihuoneet olivat kiven alla, vaikka kaupunki on täynnä hotelleja. Alueen tiet ovat todella nautittavia ajaa, mukavaa aluetta tehdä lyhyitä reissuja.
|
Hotel Le Tramway |
Gerardmerin maisemia |
ja kalaakin ehkä tulee |
23.05.99
Sama tuhruinen keli jatkui aamulla edelleen, mutta ei auta valittaa, tien päälle vaan. Saimme nautiskella mutkateistä Colmariin saakka, mistä ajoimme Saksan puolelle ja baanalle. Freiburgin kohdalla lähdimme kurnuttamaan baanaa 150 lasissa kohti pohjoista. Tiellä oli hyvää tilaa paahtaa, kun oli sunnuntai ja rekkaliikenne minimaalisen pientä, eikä tietöitä ollut menossa. Kaikki hidastuksetkin sujuivat joustavasti ilman pysähdyksiä. Ilmakin muuttui puolenpäivän aikaan mukavan puolipilviseksi, niinpä päivän aikana taittui matkaa ~800 km. Baanalla rupesin kuulemaan pientä siritystä takapäästä, asiaa tutkiessani huomasin toisen takajarrupalan loppuun kuluneeksi. Ei muuta, kuin töihin vaan, onneksi minulla oli varapaloja mukana. CC kyllä väitti kuulleensa siritystä takapäästä jo kolme päivää aikaisemmin. Vanhuus ei näköjään tule yksin, menee kuulo ainakin mukana, muista haitoista puhumattakaan.Yöksi pysähdyimme tuttuun paikkaan Fallingbosteliin. Paikan nimi on Copperkettle ja sitä pitää eläkkeellä oleva brittikersantti, huone maksaa 35 DM/henk. Paikassa käy läheisen brittitukikohdan väkeä, fiilinki on kuin vanhassa kunnon Englannissa.
|
Jarrupalan vaihtoa baanan varrella |
CC ja Copperkettle |
24.05.99
Aamulla taas baanalle ja etupyörä kohti pohjoista. Päivä kului tasaisessa matkanteossa, lauttamatkat välillä katkaisivat mukavasti ajamisen. Ruotsissa yövyimme tienvarsi Rastassa ~100 km Helsingborgista pohjoiseen. Lankesimme paikkaan ruotsalaisittain halvan hinnan takia. En kuitenkaan suosittele kenellekään, luvattua aamupalaa ei aamulla saanut koska ruokapuoli oli kiinni ja kylpyhuone oli homeinen. Paikkaa vastapäätä on PREM huoltoasema.
|
Vältä tätä |
RASTAA |
25.05.99
Tässä päivässä ei ole paljon kertomista. Tätä E 4:sta tylsempi tie on vai Unkarin moottoritie M 1, onneksi sentään lumet olivat sulaneet Norrköpingin ja Nyköpingin väliltä. Illalla Amorellalla oli tuttu meininki, risteilijät risteilivät polvet löysänä ja eläkeläiset pitivät hauskaa. Ei muuta kuin muutama tuopillinen reissun kunniaksi ja pää tyynyyn.
26.05.99
Turussa paistoi aurinko, oli hienoa tulla kotiin taas.
