Takaisin

 1. päivä

Varsinainen matkanteko alkoi ti.22.04 kun kaasuttelin Vikingin lautan ramppia ulos Tukholmassa. Tarkoitukseni oli mennä Espanjaan Jereziin katsomaan RR GP kisoja 10.05:ttä jos vain ajoaika takaisin tuntuisi kohtuulliselta, seuraava työpäiväni oli 18.05:ttä. Ajokeli oli hyvä mutta kylmä (+5), rupesin heti laiturilla lisäilemään ajotakin alle tikkitakkia. Sitten vaan baanalle ja hanaa. Auringon noustessa rupesi ilmakin lämpiämään ja ajonälkä senkun lisääntyi pitkän talven jälkeen, ajelin kohti Helsingborgia sakkorajan pinnassa, liikoja taukoja pitämättä. Saavuin Helsingborgiin kahdelta ja ajoin suoraan lautalle. Tanskan kohdalla ei jalkapohjat paljon kuluneet, ajoin koko matkan Rödbyhavniin yhdellä istumalla. Aikomukseni oli jäädä yöksi jonnekin Putgardenin tienoille mutta olo tuntui laivassa löhöilyn jälkeen niin mukavalta, etten malttanut vielä pysähtyä. Siitävaan sitten, oikealle autobahnille ja kunnolla hanaa. Kaasuttelinkin sitten oikein kunnon vauhtia Dorfmarkiin, joka on tuttu paikka aikaisemmilta kerroilta. Mutta kas kummaa, vanha tuttu Gasthaus olikin täynnä. Lähdin siitä sitten seuraavaan kylään Fallingbosteliin josta löysin Copperkettle nimisen kapakan ja bed and breakfast paikan (35 DM)jota piti evp. brittiarmeijan kersantti. Palvelu oli mukavan leppoisaa ja olut hyvää. Kapakan asiakaskunta oli pääosin läheisessä armeijan tukikohdassa työskenteleviä brittejä. SUOSITTELEN ! Päivän ajomatka venähti "hiukan" pitkäksi ~1000 km, mutta kyllä ajokin maistui taivaalliselta.

2. päivä

Lähdin baanalle kymmenen tienoissa ainoa aikomus päästä päivän aikana Ranskaan. Koko päivä oli pelkkää puuduttavaa autobahnalla kurnutusta . Ranskaan tulin Mulhausen kohdalla ja pakenin baanalta vähän Belfortin jälkeen. Etsiydyin yöksi pieneen Clerval nimiseen kylään. Hotelli oli okei, vessa ja vesiposti/suihku. Hinta 175 F. Kuvat ohessa, suurenna klikkaamalla kuvaa.

3. päivä

Hyvin nukutun yön ja kevyen ranskalaisen aamiaisen jälkeen lähdin surffailemaan paikallisteitä pitkin kohti ~lounasta. Ilma oli loistava lämpöä 22 C. Vakaa päätökseni oli välttää moottoriteitä viimeiseen saakka, mikä onnistuikin hyvin kunnollisen etukäteissuunnittelun ansiosta. Kunnollisen lounaan jälkeen "eksyin" jopa kaivosmuseoon Montceau les Minesissä. Päivä kului mukavasti rauhallisesti ajellen ja nähtävyyksiin tutustuen. Yöksi jäin pieneen St-Junienin kaupunkiin. Löysin heti pääkadun varrelta mukavan ja siistin hotellin jossa oli sisäpiha jonne sain pyörän näkymättömiin. Hintakin oli vain 150 F.

4. päivä

Tämä päivä oli melkolailla samanlainen kuin edellinenkin paitsi lounas oli vieläkin ruhtinaallisempi kuin eilen. Päälle sai vielä otettua kevyet päivälevot puun varjossa nurmikolla köllöttäen. Ajelin rauhallisesti kohti Biarrizia jonne saavuinkin hyvissä ajoin iltapäivällä. Yritin löytää mieleistäni hotellia, mutta kaikki keskustassa olivat enemmän tai vähemmän turisti sellaisia. Niinpä päätin suunnistaa kaupungin ulkopuolelle. Muutaman minuutin etelään päin ajeltuani tulin Bidart nimiseen pieneen kylään meren rannalla josta löysin kelvollisen hotellin. Vesiposti huoneessa mutta vessa käytävällä, 175 F. Näkymä ikkunasta vain oli hieman tyly kun aukaisin ikkunaluukut , huoneen numerokin oli 13 ja perjantai mutta ei onneksi 13. päivä.

5. päivä

Ranskalaisen patonki aamiaisen jälkeen vaan satulaan ja keula kohti Espanjaa. Tämä oli ensimmäinen vähän tuhruisempi aamu, ei sentään satanut mutta ilma haisi aika kostealta. Espanjan puolella, kurvaillessani Pyreneiden serpentiinejä ylöspäin, rupesi taivaalta löytymään sadettakin. Ensimmäisen kerran koko reissulla jouduin vetämään sadehousut jalkaani. Onneksi sitä "herkkua" riitti vain tunnin Pamplonaan saakka ja aurinko rupesi taas siunaamaan matkantekoa. Espanjan ylänkö on melko aakeeta laakeeta, välillä on joku nyppylä tai jokiuoman laakso jossa joutuu hiukan kallistelemaan muuten saa rauhassa katsella maisemia. Hirveitä ylinopeuksia kyllä kannattaa välttää sillä siellä voi olla poliisin tutka mitä kummallisemmassa paikassa.

Illaksi tulin Caceres nimiseen pienehköön kaupunkiin jossa majoituin hostelliin 3000 Pts yö. Ihan hyvä huone, puhtaat lakanat, vessa ja suihku. Täällä osallistuin kummallisempaan kokoontumiseen jossa olen ollut. Kaupungissa oli joku juhlapäivä ja kansaa oli paljon liikkeellä, kuljin ihmisten mukana vanhan kaupungin torille jonka reunat olivat täynnä ulkoilmaravintoloita, asiakkaita pullollaan. Keskelle toria oli parkkeerattu 50-60 m-pyörää ja porukat surffaili ympäri toria muki kädessä antaen välillä keulimis ja sladitus näytöksiä. En voinut vastustaa kiusausta vaan hain pyöräni ja ajoin porukoihin, ilman kypärää tietenkin. Meininki näytti olevan samanlainen kun Suomessakin, heti kun sain sivujalan maahan ja pyörän kenolleen joku työnsi mukin käteen. Siinä sitten seurusteltiin kansainvälisiä kieliä murtaen, itse jouduin lopettamaan ajoissa vaikka porukat kovasti houkutteli jatkamaan aamuun saakka. Vahinko, että iltahämärä rupesi vaivaamaan liian aikaisin etten saanut bileistä kuvia.

6. päivä

Aamulla kun lähdin jatkamaan matkaa ajoin torin kautta ja siellä oli vielä suhinat päällä, osa porukkaa goisaili vanhan kaupungintalon rappusilla. Virkeimmät porukoista huuteli hyvänmatkan toivotukset kun tein kunniakierroksen torin ympäri. Matka jatkui aurinko hymyili edelleen, Jereziin tulin hyvissä ajoin iltapäivällä. Tutkin tovin kaupunkia mutta en löytänyt camping aluetta. Kun olin raahannut telttaa ja makuupussia mukanani tänne saakka, niin täytyihän niille jotain käyttöäkin keksiä. Niinpä jatkoin matkaa kymmenen kilometrin verran El Puerto de Santa Mariaan jossa on erittäin siisti ja hyvin vahdittu leirintäalue. Pyöränkin voi jättää hetkeksi yksikseen. Tässä vaiheessa tulin siihen tulokseen, että paluumatkasta tulee liian rankka jos jään tänne ajoja odottamaan. niinpä päätin lähteä takaisin päin hiukan rauhallisempaan tahtiin.

7-8 . päivä

Päätin lähteä tutuille kulmille Praia da Rochalle jonne oli matkaa n.400 km ja pitää lepopäivän. Tulin sinne aikaisin iltapäivällä, parkkeerasin pyörän Kerri´s Barin eteen ja hyökkäsin huurteiselle. Baaria pitää suomalainen pariskunta Pertti ja Marja ja palvelu on huippuluokkaa. Siellä pistettiin puhelin pärisemään kun kyselin mahdollisimman edullista yöpaikkaa. Se löytyikin lähistöltä apartementosta ja mukavaan 2500:n escudon hintaan. Siitä vain sitten majoittumaan ja tallaamaan tutuille paikoille. Illalla suunnistin tietenkin Kerri´s Baariin ja maistelemaan Marjan tekemää todella hyvää erikois shangriaa , sitä kuluikin pari kannua kun pistimme paikallisten härmäläisten kanssa vähän menoksi. Seuraavana aamuna suu vähän napsui mutta se meni pian ohi kun lähti rannalle ja siemaisi ensimmäisessä kuppilassa huurteisen. Päivän jatko kuluikin sitten mukavasti rannalla käppäillessä ja huilatessa.

9. päivä

Tien päälle taas, lähdin ajelemaan Atlantin rantatietä pohjoiseen päin. Tosi kaunis tie maisemien puolesta, meinasin mennä katsomaan vanhaa työpaikkaa Lisnaven telakkaa Almadaan mutta ajoin harhaan. Lissabonin eteläpuoleiset tiet olivat muuttuneet niin paljon, että oli pakko hypätä moottoritielle ja ajaa joen yli uutta Vasco da Gaman siltaa myöten. Niinpä sitten ajelin moottoritietä ohi Lissabonin ja poikkesin kaupungin jälkeen paikallisteille. Iltapäivallä tulin pieneen Nazaren kaupunkiin ja jäin sinne yöksi. Hieno kaupunki, puolet kaupungista on alhaalla meren rannalla ja puolet korkealla kukkulalla kuin aallonmurtajalla. Välillä kulkee kaapeli raitsikka jos ei halua kulkea pitkää kiertotietä maantietä myöten. Kuvia ohessa.

10. päivä

Tänään tuli viimeinkin taivaalta motoristin suolaa. Vettä tuli taivaalta lyhyinä kiukkuisina kuuroina Portugalin rajalle saakka tasaisin väliajoin. Ajelin pieniä paikallisteitä myöten melkein rajalle saakka. Portugalissa on länsieuroopan huonoimmat tie merkinnät, kannattaa tehdä kunnon ajosuunnitelmat ennen kun lähtee kurvailemaan pikkuteitä ja bensaa ei pikkupaikoista saa kuin paikallisella valuutalla. Espanjan puolella sadekuurotkin loppuivat ja ajokin rupesi maistumaan niin, että rupesin vasta illalla katselemaan yöpaikkaa. Jäin yöksi pieneen kaupunkiin nimeltä Tordesillas, pieneen hostelliin jossa oli niin hieno huone etten ole hotellissakaan nähnyt ja vain 2500 Pts. Oli muuten vappuaattokin, mutta espanjalaiset näyttivät ottavan rauhallisesti vaikka tiesin, että heilläkin on vappuna vapaapäivä.

11.päivä

Vapunpäivä ja aurinko hymyili jälleen, onnistuin jopa kiertämään Valladolidin eksymättä. Toisin kävi vähän myöhemmin Soriassa kun ajoin kaupungin läpi niin eksyin vappukulkueeseen parin korttelin matkalle. Olin menossa pääkatua myöten kun poliisi eräässä risteyksessä pysäytti minut ja selitti jotain. Mutta kun on tuo Espanjan kielen taito ruostunut vuosien varrella niin minä vain hymyilin ja kohauttelin olkapäitäni ja sanoin si si, no aikansa pulistuaan hän sitten näytti, että jatka matkaa. Seuraavaan risteykseen tultuani huomasin olevani vappukulkueessa, no taas siinä vain hymyiltiin ja nyökyteltiin. Ajelin siinä reunassa hiljaa ykkösellä kunnes tuli sen näköinen katu, että pääsin erkanemaan ystävällisistä marssikavereistani. Taas kävi niin päivä venähti pitkäksi ennen kuin löysin hyvän yöpaikan. Meinasin majoittua Jacan kaupunkiin Baskimaassa mutta siellä oli niin paljon ihmisiä liikkeellä, että en löytänyt kohtuuhintaista hotellia tai hostellia. Niinpä jatkoin matkaa Ranskan puolelle Oloron Ste-Marieen jossa löysin mukavan hotellin jossa oli vauhdikkaat vappujuhlat menossa. Palvelu pelasi hyvin Englannin kielellä, pyörällekin haettiin talli sadan metrin päästä. Siitä vain sitten mukaan vapun jubileerauksiin.

12.päivä

Sadepäivä vaihteeksi, "onneksi" tuli eilen illalla ajettua osa tämän päivän etappia. Tähtäimenä oli mennä seuraavaksi vanhaan Figeacin kaupunkiin. Kaupungissa on erittäin näyttävä historiallinen vanha keskusta joka kannatta käydä katsomassa jos kulkee siellä päin. Lisäksi hotellissa (175 F) jossa tapaan käydä saa englanninkielisen palvelun ja isäntä itse on motoristi. Pyörän saa halutessaan talliin. Kaiken muun huipuksi siellä on IRISH PUB, keskellä Ranskaa, isäntä on entinen PB:n perämies ja puhuu tietenkin Englantia.

13.päivä

Ajelin iltapäivään saakka totutusti pikkuteitä Mâconin kaupunkiin saakka. Siellä hyppäsin pitkästä aikaa baanalle ja aloitin kotimatkan. Tiellä oli sunnuntai-iltana hyvin tilaa ajaa reipasta matkavauhtia Saksaan saakka. Jäin yöksi pieneen kylään Freiburgin viereen ja kuuntelin koko yön kirkon tornikellon kalkatusta, saksalaiset ovat niin säästäväisiä, että käyttävät yhteistä herätyskelloa. Ranskalaiset ovat sentään hienostuneita, heillä tornikellon kolina loppuu 22oo ja alkaa taas 7oo.

14.päivä

Koko päivä taas pelkkää baanalla kaahausta. Tulin alkuillasta Lyypekkiin ja kävin satamassa katsomassa löytyiskö jonkun vanhan kaverin laivaa ja kyytiä Suomeen. Ei löytynyt, niinpä ajoin sitten Travemündeen ostin lipun Peter Paniin ja seilasin sillä Trelleborgiin.

15.päivä

Tulimme Trelleborgiin hyvissä ajoissa aamulla, kun aikaa oli ja kaunis ilma päätin ajaa Tukholmaan rantatietä. Kruisailin matkalla nuoruuden tutuilla paikoilla Ystadissa ja Sölvesborgissa. Tukholmaan tulin hyvissä ajoin ja rupesin lehdistä ihmettelemään, että mitä Suomessa on poissa ollessa tapahtunut. Sitten vaan Amorellan rampista sisään ja rupesin viettämään reissun päättäjäisiä.

16.päivä

Aamulla Turussa oli kylmän tuhruinen ilma, tuli rampista ulos ajaessa tunne, että on väärässä paikassa.

Takaisin etusivulle