Valikkosivulle
Lisää minusta
Uskoni
Valokuvia
Linkkejä
Tällä hetkellä luen:
Richard Masonin romaania "Muistojen huoneet".
Lukemani kirjat
Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla
Seuraamiani blogeja:
Blue Nun
Oma napa, paras napa
Onni arjessa
Pellavasydän
Periferialife - elämää maalla
Picture Mission
Torpan verannalla
White Country
Vihreän talon väki
Vilukissi
Yarnstorm
Pitkis-leiri loppui tänään, ja meille palasi kaksi ruskettunutta, onnellista ja erittäin likaista lasta. Plus kasapäin pyykkiä. Niin kasapäin, että tässä saa mylly jauhaa muutaman vuorokauden yötä päivää ennen kuin tästä leiristä on selvitty. Pitkäjärven maasto on sellainen, että helteellä se pöllyää kuin aavikon hiekkamyrsky, ja kaikki, kaikki peittyy ruskeanharmaaseen likaan. Mutta leirillä oli ollut kivaa, ja sehän on tärkeintä, ja ensi vuonna tenavat haluavat sinne taas uudelleen. (Ja minä haluan sen silitysrobotin...)
Olin erinomaisen ahkerana koko päivän ja siivosin olkkarin ja makkarin ja Onnin huoneen ja pesin makkarin maton painepesurilla ja mapitin kamalan kasan papereita ja olin niin tehokas että itseäkin hirvittää. Liikuntatilanne onkin tämän päivän osalta sitten nolla, plus että söin iltaruuaksi muun perheen kanssa pizzaa. Eka pizzani (=kaksi viipaletta) kesäloman alkamisen jälkeen, ja tunsin itseni täysin rikolliseksi syödessäni sen. *huoh* Enhän minä ilman herkkuja ole ollut, jätskiäkin olen syönyt melkein päivittäin, mutta jotenkin toi pizza on kyllä rasvaisuudessaan kaiken pahennuksen ruumiillistuma.
Kävin iltasella sirottelemassa lisää namikarkkia kelttareille. Eiliset shortsit olin onnistunut jollain täysin käsittämättömällä tavalla sotkemaan siihen myrkkypöllyyn niin että tänään herättyäni katselin turkooseja shortseja, joissa loisti kummallisia ruosteenruskeita läiskiä. Heitin ne pesukoneeseen, mutta tiesin kyllä jo siinä vaiheesssa, etteivät läiskät siellä lähde. Niistä tuli nyt sitten mun viralliset myrkytysshortsini, mutta vieläkään en ihan täysin tajua, miten olin saanut ne siihen kuntoon, kun myrkkyä ei kuitenkaan ollut joutunut mun iholleni tai paidalle tai minnekään muualle. Olinkohan mä ajatuksissani pyyhkinyt kumihanskoja niihin shortseihin??? Mitään muuta selitystä mä en pysty keksimään. Aamun sateiden haihduttua istuskelin terassilla ja tarkkailin murkkutilannetta. Usean tunnin aikana näin vain yhden kelttarin ja ehkä kymmenkunta tavallista, harmitonta murkkua. Toivon niille kellertäville pikkuhirviöille erittäin lopullista loppua, mutta niitä on niin järjetön määrä, että tässä ollaan ottelemassa vasta ensimmäistä erää.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.
torstai 2.7.09
Kutri-täti osti keltamuurahaisille ikiomaa karkkia. Nami-nami. Niitä saa kantaa mielellään pesään asti muidenkin makusteltavaksi. Olen niin anteliaalla tuulella, että saavat huomenna vielä lisää. Minä se olen todellinen luonnonystävä!
Vietin aamupäivän siivoten keittiön sikaporsassotkua ja lopun päivää alennusmyynneissä. Ostin vaatteita! Minä! Joka yleensä kierrän pukukopit kaukaa. Nyt sovittelin urakalla alusvaatteita ja uikkareita ja puseroita ja vaikka mitä. Ja voin vakuuttaa, että ostinkin vaikka mitä. Uikkarit oli kyllä pakko löytää ja ne olivat se hankalin juttu. Kaikki uimapuvut suunnitellaan pienirintaisille naisille, ja jos jostain löytää sellaisen uimapuvun, josta tissit ei tursua joka reiästä ulos, puku on sitten muuten ajateltu XXXXL-kokoiselle mammalle, johon uppoaisi kymmenen meikäläistä. Tunnin tuskallisen sovittelun jälkeen löysin sopivan mallin, mutta olin jo ehtinyt moneen kertaan vannoa lähteväni Viroon plastiikkakirurgin vastaanotolle.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.