Etusivulleni
Lisää minusta
Uskoni
Valokuvia
Linkkejä
Sophie Kinsellan romaania "Himoshoppaajan vauva".
Lukemani kirjat
Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla
Seuraamiani blogeja:
Blue Nun
Ihana koti
Loving White
Oma napa, paras napa
Onni arjessa
Pellavasydän
Periferialife - elämää maalla
Picture Mission
Torpan verannalla
White Country
Vilukissi
Yarnstorm
Jep. Tänään oli raahauduttava ylös sängystä epäinhimilliseen aikaan. Ainoastaan kunnon kofeiinitymäys tekee
moisen mahdolliseksi. Ja tämä aamu oli kuulkaa vielä helppo. Huomenna vasta on totiset paikat,
sillä mulle iskee Toisen Aamun Syndrooma. Koko elimistö kiljuu kauhusta kun herätyskello piipittää tokana
aamuna, kynnet tarrautuvat kouristuksenomaisesti kiinni tyynyyn ja ylös pääseminen vaatii yli-inhimillisiä
ponnistuksia, koska lyijynraskaat luomet kieltäytyvät avautumasta ja pieninkin peiton siirtyminen päältä
aiheuttaa vierotusoireita muistuttavan kylmänhytinän. Jos joku tietää parannuskeinon Tokan Aamun
Syndroomaan, niin ehdotuksia otetaan kernaasti vastaan!Olin sitä paitsi loman aikana ehtinyt unohtaa, miten toivottoman vähän työpäivän jälkeen ehtii illan aikana mitään tehdä. Kävin kiireesti kirjastossa, apteekissa ja kaupassa, laitoin ruokaa, siistin köökin ja sitten istuin reseptikansio kourassa ihmettelemässä taas löytyykö sieltä mitään kokeilemisen arvoista. Sitten Onnille iltapuuroa, ja jahka viimeinen lusikallinen oli mennyt pikkukitaan, aloin itsekin olla jokseenkin tsippendaali. On tämäkin elämää juu...
Mutta iiihhhanaa postia sain tänään: hääkutsun ystävältä, jolle suon sydämen pohjasta kaikkea onnea ja ihanuutta! Ja kuulkaa, ei voi enää romanttisempaa hääpäivää olla kuin ystävänpäivä helmikuussa. Mä oon niin tohkeissani ettei tässä meinaa nahoissaan pysyä!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
tiistai 6.1.09 loppiainen
Voi apua, hengenahdistus ja kuolema, huomenna SE alkaa! Työ! Mikä merkitsee käytännössä sitä,
että aamulla on päästävä aikaisin ylös sängystä!!! Sellaiseen aikaan, että ulkona on vielä pilkkosen
pimeää ja aivosolut sanovat että takaisin tutimaan, nyt on yö, ja kroppa erittäin mieluusti kuuntelee tätä
viestiä ja kiroaa yöpöydällä piipittävän herätyskellon alimpaan helvettiin. Auttakkee!Meikäläisen tauti ei ole lähtenyt pois eikä ryhtynyt kunnon taudiksi. Koko henkitorvi vaan tuntuu siltä kuin se olis vuorattu hiekkapaperilla ja olo on kumman nahkeanväsynyt. En ole jaksanut enkä toimeentunut edes koeajamaan kunnolla tota eilistä inspiraatio-ostosta alennusmyynnistä. Uudenkarhea Kettler seisoo nyt makkarin nurkassa, josta siirsin keinutuolin olkkarin nurkkaan ja sieltä puolestaan yhden nojatuolin Juhon huoneeseen. Himottais kovasti heittää tunnin koeajo, mutta tässä jamassa jaksan tuskin nousta edes sen selkään saati polkea. - Kaikkein eniten just nyt potuttaa se, että kun joululoma alkoi, olin kipeenä ja saikulla, ja nyt kun loma loppuu, niin olotila on taas tällanen! ARGH ja GRRRR!!!
Joulukuusen heivasin jo eilen siivotessani pois, ja se olikin taas tänä vuonna sitä lajia, että tiputti kolme neljäsosaa neulasistaan sisätiloihin ennen kuin se saatiin ovesta ulos. Ihan kaikesta joulukamasta en malttanut vielä luopua: keittiön hyllyn valot ja porot ja ikkunoiden kyntteliköt saivat vielä jäädä. Keittiön ikkunalta ei kynttelikköä raatsi poistaa vielä senkään takia, että Julian istuttama avokado on villiintynyt kasvamaan ympärivuorokautisen sähkökynttilävalon takia aivan hurjasti. Minisestä parin sentin tyngästä on putkahtanut parikymmentäsenttinen varsi! Siinä saa kuulkaa laulella että no onkos tullut kesä nyt talven keskelle.
Ja nyt sitten koululaukkua pakkaamaan ja kynsiä lakkaamaan ja tralla-lalla-laa, kuinka hauskaa onkaan taas palata sorvin ääreen...
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
sunnuntai 4.1.09
Enää kaksi päivää armonaikaa, ja sitten loma on loppu, aaarrrgghhh. Nyt on otettava kaikki irti, kertakaikkiaan! Minusta tosin taidettiin ottaa kaikki irti jo eilen siellä jumpassa. Aamulla sängystä noustessa oli kipeänä vain pehva ja reidet, mutta mitä pitemmälle päivä on kulunut, sitä useammasta paikasta on alkanut jomottaa. Huomenna on varmaan vielä rattoisampi olo!
Yritin tehdä vähän taas kouluhommiakin, mutta jäi se puoli tänään hiukan vähäiseksi, kun iltapäivällä kokoontui raamis ekan kerran tänä vuonna meillä, ja illalla tuli Maikku joukkioineen kaffeella käymään. Tasan ei kyllä käy onnen lahjat näitten raskauksien kanssa; Maikulla oli sopusuhtainen, kaunis kumpu ja hänellä on 3 viikkoa äitiysloman alkuun - itse olin tuossa vaiheessa sen kokoinen valas että aiheutin auringonpimennyksen joka kerta astuessani ulos ovesta. Hän käy yhdeksän kilsan lenkillä päivittäin, ja muistan kun itse vaapuin vaivalloisesti tästä Essolle, sieltä jäähallille ja sitten takaisin kotiin (= n. 1 km). Että on niinkun parempi olla ajattelematta tätä tai alkaa naama kateudesta vihertää!
Onni aivastelee melkoisen tiiviiseen tahtiin, ja Julialla ja mulla on kurkku tullut päivän aikana kipeeksi. Minä en nyt millään huolisi enää toista flunssatautia, riitti ihan se joulun alla riehunut lentsu, kiitos vaan. Että voisiko tämän tautipöpön nyt pistää nätisti vaikka kirjekuoressa siitä vähiten maksavalle?
Isäntä ja minä riemuittiin siitä että muksuilla alkaa täällä Luvialla jo huomenna koulu, ja me saamme viettää yhden päivän suht rauhassa, kun meidän isommat ovat opinahjossa eivätkä täällä riitelemässä, mekastamassa ja hepuloimassa. Totesin valitettavana tosiasiana vaan sen, että molemmilla on kovin lyhyt koulupäivä maanantaisin. Isäntä loihe siihen lausumaan: "Toivottavasti saavat jälki-istuntoa. Molemmat."
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
lauantai 3.1.09
Hohhoo, mahdanko päästä huomisaamuna kävelemään? Lähdin puoli neljäksi Kunnon Fiilikseen kiinteytysjumppaan, jota pitää Pilates-ohjaajani "jaksaa-jaksaa-pärhhana!" -nainen (mainio tapaus), enkä minä ihmisparka ollut oikein hokannut, että kyseessä on 75 minuutin superkidutus. Onko sitä ihmisen vapaaehtoisesti alistuttava tämmöiseen rääkkiin? Kyllä kait, sillä minä en jaksa enää hetkeäkään tuota potkupalloksi muuttunutta alavartaloani (Iines Ankkakin olisi tästä pylleröpallerosta kateellinen).
Aamulla olin jo kertaalleen käynyt Porissa ruokaostoksilla, ja tein kyllä enkan ostoskärryjen täyttämisessä, sillä olin ensimmäistä kertaa elämässäni suunnitellut kokonaisen viikon ruokalistan etukäteen, ja ostin kaikenlaista mahdollista jääkaappiin tulevaa viikkoa varten. Kokeilen nyt huvikseni, onnistunko pitäytymään suunnitelmassani, helpottaako se viikon arkirumban pyöritystä, ja väheneekö (kuten toivon) typerien pizza- & kebabostosten tekeminen, kun olen etukäteen yrittänyt ottaa huomioon kaikki mahdolliset harrastusmenot ja sen, milloin tarvitaan äkkiävalmissapuskaa. *huoh jaa* Monet on nää perheenäidin koettelemukset!
Säärintama on edelleen sanalla sanoen perkeleellinen. Ei tällaista säätä terve ihminen kaipaa! Enkö minä ole sitä aina sanonut, että ihminen luotiin paratiisiin, missä se tarkeni nakuna tepastella?! Ja tässä sitä nyt ollaan, viidentoista asteen pakkasessa, missä pitää topata itsensä vaatteilla niin paksulti ettei enää kenkiään taivu kunnolla jalkaansa vetämään. Voi yäk ja yäk, äkkiä lisää freoneita tai jotain muuta mömmöä taivaalle, jotta lauhat talvet jatkuvat ja varmistuvat!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
perjantai 2.1.09
Oih ja voih, meidän Onnimanni on jostakin saanut nassuunsa märkäruven! Enpä sitä eilen vielä tunnistanutkaan, kun nassussa ja huulissa punoitti muutama näppy, arvelin vaan taannoisen kosteusvoiteen olleen jotain kelvottomaksi vanhennutta lajia, kun ihon kuivumisen takia Onnin poskia voitelin. Tänään aloin epäillä pahaa, ja käynti neuvolassa varmisti epäilykset. Don Onnin vaivan hoitaminen ei vaan ole helpointa sorttia, sillä pikku-ukko on alvariinsa hieromassa naamaansa ja nyppimässä huulten rupia, vaikka kuinka sille vannotan, että pipi pahenee. Keljutus! On se surkia näky, kunpa nyt toi Fucidin-voide alkais äkkiä tepsiä, jotta Onni näyttäis taas omalta itseltään eikä paiseruton uhrilta.
Minun tajuntaani iski jotenkin se, että tää loma ei ole ikuista, ja väsäsin jo pitkän rupeaman enkun juttuja, ehtolauseita yseille ja perfektiä seiskoille. Tulossa on vielä rupeama kokeita tässä tammikuun aikana, kun piti jotenkin löysätä (etenkin seiskoilta ja kaseilta) sitä joulunalusajan hirvittävää koeryysistä. Siirsin kylmästi osan kokeista tammikuulle jotta järki säilyisi sekä oppilailla että minulla.
Kauhea Siperian kylmyys on iskenyt tänne niin yleensä lauhalle lounaisrannikollekin. Minulta lenti kulmakarvat aamulla takaraivolle kun lämpömittariin katsahdin: -14 astetta! Minulle olisi kovasti riittänyt vähempikin jäätävyys, kiitos vain. Että oiskohan jossain Thaimaassa tai Malediiveilla päin tarvetta englannin opettajalle?
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
torstai 1.1.09 uudenvuodenpäivä
Tämä vuosi pyörähti nyt silleen käyntiin, että ulkomittari näytti pakkaslukemia, meikäläinen
katseli uudenvuoden Strauss-konserttia varpaat kuumassa jalkakylvyssä, ja illalla heivattiin tenavat
isännän siskolle, jotta päästiin kahdestaan leffaan katsomaan "Australia". Se olikin ihan mukava
pläjäys, joskin ois saanut olla hiukan lyhyempi. Kaks ja puolituntinen leffa olis ollut hiukan
jäntevämpi kokonaisuus, jos sitä olisi hiukan tiivistetty. Etenkin lopussa häiritsi taas se, että
yleisöltä kosiskeltiin itkua useampaan otteeseen. Kyllä se yks kerta nyt olis hyvä tavaton riittänyt.
Mutta en minä muuten suuremmin moiti, suositella voi hyvin tätä rainaa illanvietteeksi.Ripustelin onnellisena uusia kalentereita seinään, selailin kerrankin kaikkia keräämiäni reseptejä suunnitellen mitähän mahtais kokeilla, ja luin parit lehdet läpi.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.