| Etusivulleni | Valikkosivulle | Lisää minusta | Uskoni | Kirja-arvosteluja | Linkit |
|
Ja brrrrrrr 2.2.2012  Voisin valittaa tästä säätilasta loputtomiin. Vaikka pukeuduin aamulla kuin napajäätikön valloittamisretkelle ja viivyin ulkoilmassa vain minimaalisen ajan siirtyessäni paikasta toiseen, mulla on niin kylmettynyt ja kurja olo kuin olisin käynyt bikineissä toriostoksilla. Kurkkuun sattuu ja päätä, korvia ja nenän limakalvoja särkee. Hyi! Voi hyvin olla, että joku oikeasti nauttii tästä säästä, mutta minua ei ole tällaisiin olosuhteisiin tarkoitettu. Parisataa vuotta sitten olisin todennäköisesti kuolla kupsahtanut jo lapsuusvuosina pois, kun lämmitysjärjestelmät ja vaatetus olivat vähän toista luokkaa kuin nykypäivänä. Voi Luontoäiti, armahda meitä ja nosta nyt toi elohopea edes johonkin -10 asteen paikkeille! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Hrrrrrrr 1.2.2012  Huikean kylmissä keleissä alkaa tämä helmikuu! Minä kun olin niiiiin tuudittautunut siihen onnelliseen ajatukseen, että tästä talvesta selvittäisiin vähällä ja helposti, eikä edellisten talvien kaltaisia tappopakkasia enää tulisi. Katin kontit! Sitäkin katkerammalta tuntui, kun olin justiinsa saanut itseni juoksemaan tuonne ulos kymmenen asteen pakkasella, ja ajatellut, että waude, enpä joutunut laittamaan harrastusta talvellakaan katkolle, niin nyt se katko sitten kumminkin tuli. Tuossa kelissä ei meikäläiseltä enää hengitys juostessa kulje, ja vaatettakin saisi pistää päällensä niin paljon, ettei enää tönkkönä pystyisi mitään juoksuaskelia ottamaan. Heipparallaa vaan. Eikun katse kohti kesää ja kärpäsiä! Mä olen viettänyt kaksi päivää kotosalla sairaanhoitsuna, kun Onni sai meidän koulussakin riehuneen yskä- ja kuumetaudin. Olen rakentanut potilaan kanssa legolinnaa ja pelannut lautapelejä. Eilen se oli vielä sen verran sairaampi, että se jonkin verran makoili katselemassa piirrettyjä, jolloin meitsi tuhosi makuuhuonetta dominoineen pöly- ja likakerroksen (heräsi kysymys, onko meillä siivottu makkaria ollenkaan joulun jälkeen, kun törkymäärä oli niin häkellyttävä). Luulinkin jo illalla, että sällin voisi viedä jo tänään hoitoon, mutta sitten sillä mokomalla oli kuitenkin vielä illalla kuumetta. Ja onhan se vieläkin räkäinen, että ei sen puoleen, mutta tota vauhtia on vaan nyt alkanut iltaa kohti olla siinä määrin, että huominen hoitopäivä tekee varmasti terää tenavalle ja työpäivä puolestaan äidille. Viikon paras keskustelu käytiin isonsiskon ja pikkuveljen välillä, kun jälkimmäinen katseli edellisen hiuskiharrinta. Onni: Mikä tämä on? Julia: Kiharrin. Onni: Mitä varten? Julia: No, minä kiharran sillä välillä hiuksiani. Onni: MITÄ?!? Haluatko SINÄKIN olla supersöpö??! (Pakko myöntää, että muutaman kerran on tullut sanottua Onnin kiharoita aika suloisiksi.) Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. |
