Päiväkirja:
(Täytyyhän kunnon nettisivustolla olla päiväkirja, vaikkei olisikaan pyrkyä politiikkaan!)

19.1.10, maanantai:
Tänään ilmestynyt Tieteen Kuvalehti kertoi asian, jonka me kaikki maratoonarit olemme tienneet jo kauan. Pitkän matkan juoksussa ihmisruumis alkaa erittää huumaavia aineita, endorfiineja. Olen siis tehnyt työtä, ajanut autoa ja ties mitä muuta huumausaineiden vaikutuksen alaisena. Onneksi minä – eivätkä muutkaan maratoonarit – en ole kärynnyt missään dopingtestissä tämän asian takia.
Jutussa kerrottiin mitä muuta tapahtuu maratonjuoksun aikana. Maalissa juoksijan pituus on 1,5 cm lyhyempi kuin lähtiessä johtuen selkärangan välilevyjen puristumisesta. Tämä lyhentyminen on kuitenkin väliaikaista, sillä huomattavaa muutosta pituudessani ei ole tapahtunut yli kahdenkymmenen maratonin jälkeenkään.
Lisäksi siinä väitettiin, että ruumiin lämpö on maalissa noussut 39 asteeseen. Tähän en kyllä henkilökohtaisesti usko, sillä normaalisti en pysty nousemaan yksin ylös sängystä, kun kuume minulla ylittää 37,5 astetta.
Illalla oli pitkästä aikaa vuorossa mielitreenini YASSO 800. Kymmenen 800 metrin vetoa reippaasti, mutta ei maksimivauhdilla 200 metrin kävelypalautuksella. Pöpperöisestä alustasta huolimatta vedot menivät mukavasti. Keskiaika oli 4.27 ja keskipulssi vedoilla 145.
Vaikuttaisi, että kunto on nousussa. Ihmekö tuo, kun on saanut terveenä tehdä pitkiä lenkkejä.

18.1.10, maanantai:
Johan tämä uusi puuntyöstökoneiden maahantuoja tuli ulos kuorestaan. Firman nimeksi tulikin sitten Innotec, ilman hoota sanan lopussa. Nettisivujen mukaan Tony on toimitusjohtaja, Pasi myyntijohtaja ja neljä entistä konkurssin tehneen yrityksen miestä erilaisilla päällikkövakansseilla. Oli siellä yksi nimi, jolla ei ollut titteliä laisinkaan – kaipa se puute korjataan ensi tilassa.
Pitäisiköhän alan kolmen yrityksen, joiden nimi ei vielä lopu teciin, muuttaa nimensä ensi tilassa. Olisihan se niin somaa, jos alalla olisi yritykset nimeltä Penotec, Projetec ja Olsatec jo olemassa olevien olevien yritysten Eurotec, Awutek ja Innotec lisäksi. Kaikki voisivat esitellä itsensä asiakkaille n.n. Tecistä hyvää päivää.
Mahtaisiko kilpailuvirasto tulla uteliaaksi!

17.1.10, sunnuntai:
Lähdin kahdeksan aikoihin ajamaan Virttaan harjulle. Tulimme sinne peräkkäin Teijon, Pirjon ja Mikon kanssa. Pakkasta oli seitsemän astetta ja melko kylmä viima etelän suunnalta viilensi poskia. Hiihdimme ensin porukassa runsaan kuudentoista kilometrin lenkin. Samoissa maisemissa kuin Huovin retki hiihdetään. Tosin maisemat olivat siltä osin muuttuneet, että harjua oli raiskattu oikein vahvalla otteella. Kauniiseen honkametsään oli rakennettu uusia teitä, putkilinjoja, sähkölinjoja ja kaikenlaisia rakennelmia.
Tämän raiskauksen syylliset löytyvät niistä poliittisista päättäjistä, jotka ovat uskoneet, että uittamalla harju Kokemäen joen vedellä, harjun uumenista voidaan pumpata Turkuun puhdasta juomavettä. Teoriassa näin voisi käydä, todellisuus saattaa olla aivan toisenlainen. Pysyykö harju kasvillisuudeltaan entisenä, kun sinne uutetaan likavettä sadeveden asemasta? Sulkeutuuko hiekkaharju ylenmääräisellä vettymisellä?
Ja vaikka vettä muutama litra saataisiinkin, niin kuka korvaa maisemalliset haitat. Palautuuko mittaamattoman arvokas harju milloinkaan tästä tuhotyöstä.
Älytöntä, typerää touhua – kerta kaikkiaan!
Tein vielä toisen lyhyemmän lenkin tähän raiskikkoon. Ne pahuksen koneet ovat vielä ladutkin rikkoneet. Saisivat turkulaiset poliitikot olla siellä lapioitten kanssa yötä päivää korjaamassa latuja.
Se olisi oikein niille. Mutta eiväthän Suomessa poliitikot joudu koskaan edesvastuuseen päätöksistään. Kuten eivät asiaa valmistelleet virkamiehetkään.

16.1.10, lauantai:
Hain Maijan äidin luota ennen puolta päivää ja lähdimme talvirasteille suunnistamaan. Maija oli lähtiessään kysynyt äidiltä muistako tämä, kuka tulee häntä noutamaan. Hetken mietittyään oli todennut, että se nuorempi poika. Kun nimien muistaminen alkaa olla vaikeaa jo tässä iässä, niin eipä se ole ihme kun satanen alkaa lähestyä. Lukuun ottamatta tietenkin Paavo Väyrysen isää, joka nyt satavuotiaana on tehnyt patenttihakemuksen jostakin perunanistutuskoneesta.
Suunnistus alkoi huonosti, kun käännyin väärästä Lausteen tienhaarasta ja kymmenkunta minuuttia etsimme kilpailukeskusta. Paljon parempaa ei ollut odotettavissa metsän puolellakaan. Lunta oli parikymmentä senttiä ja juokseminen raskasta. Vaikka alueella oli paljon polkuja, joita koiran ulkoiluttajat olivat käyttäneet. Yhdellä rastilla tein kolmen minuutin pummin, tosin rasti oli mielestäni hiukan väärässä paikassa – tai sitten minä olin. Muuten suunnistus sujui kohtuullisesti mutta aikaa meni yli neljätoista minuuttia kilometrille. Varmasti heikoin km-aika pariin kymmeneen vuoteen!
Juha ja Anna olivat käyneet meillä poissa ollessani ja ulkoiluttaneet koirat järvellä. Samalla Juha palautti Astran Ullan käyttöön. Micra jäi toistaiseksi meille, siinä on jotain vikaa vaihdelaatikossa eikä autolla pääse neljää kymppiä kovempaa. Jos joku tarvitsee automaattilaatikolla varustettua kauppakassia, niin siitä sen saisi ostaa halvalla. Tosin halvalla ei tunnetusti saa hyvää!

15.1.10, perjantai:
Ei päivää ilman uutta tietoa. Olen luullut, että raisiolainen Kalevi Saukkonen on juossut toiseksi eniten maratoneja maailmassa. Tieto on ollut perusteellisen väärä.
Saksalainen Christian Hottas on juossut yli 1500 maratonia. Hänen tahtinsa on ollut viimeisten vuosien ajan toista sataa maratonia ja on siten ohittanut Kalevin jo muutama vuosi sitten. Eikä tässä vielä kaikki, toinen saksalainen Sigrid Eichner on myös juossut enemmän maratoneja kuin Kalevi. Suorituksen arvoa nostaa se, että näistä maratoneista noin kolmannes on ollut ultria. Ja lisätään tähän vielä yksi pikku asia. Sigrid on nimestään päätellen nainen!
Minä en juossut tänään maratonia vaan kävin Raisiossa hiihtämässä kevyen kahdentoista kilometrin lenkin. Tarkoitus oli palautella kolmen rankemman päivän jälkeen ja sykkeen tasosta päätellen se onnistui.
Kävimme illalla Ullan kanssa katsomassa Avatar elokuvan. Se oli ylipitkä 3D-elokuva. Muu yleisö koostui pääasiassa varhaisteini-iässä olevista nuorista. Se ei tahtia haitannut. Elokuva tempasi mukaansa, harvoin sitä tulee istuttua kaksi ja puoli tuntia paikallaan niin, ettei asentoakaan tarvinnut kertaakaan korjata. Alussa nämä kolmiulotteen katseluun tarkoitetut lasit hiukan vierastivat nenän juurta mutta pian sekin unohtui. Kerta kaikkiaan hieno elämys!

14.1.10, torstai:
Vuoden ensimmäinen suunnistus on tehty. Lähinnä huipuille ja junioreille tarkoitettu yöcuppi juostiin tänä iltana Naantalissa. Pakkohan sinne oli päästä kun lähtö oli Kylpylän portilla ja maali Maijanmäen lukion pihalla.
Yösuunnistus on vaikeaa, vaikka se juostiinkin tutuilla alueilla ja pienissä metsäsaarekkeissa. Jo kakkosella pyörähtelin pari kolme minuuttia. Kolmosrasti oli olohuoneemme ikkunan alla olevan luistinradan aidan nurkalla – tarkkasilmäinen olisi sen saattanut nähdäkin. Nelosrastilla tein pienen pyörähdyksen mutta enemmän aikaa hukkui kun en ollut löytää rastileimasinta mistään. Toiseksi viimeinen rasti oli Ruonan rinteessä ja siellä oli rastin takana pusikossa pari pikkupoikaa piilossa. Juuri kun leimasin rastilla, niin pusikosta kuului kaamealla äänellä huudettu BÖÖÖÖÖ. Sain siitä mukavasti vauhtia maitohappoisiin lihaksiini.
Matka oli linnuntietä viisi kilometriä mutta gepsi näytti, että olin kulkenut kaksi kilometriä pidemmän matkan. Yöllä tulee aina käytettyä kiertoteitä ja kun kyseessä oli korttelityyppiset kisat niin matkaa kertyi runsaasti. Lopussa huomasi taas sen, että voimaa puuttuu jaloista. Umpihanki ja ylämäet olivat pahuksen raskaita.

13.11.10, keskiviikko:
Tänään sain vahvistusta uuden puuntyöstökoneiden maahantuojan syntymisestä. Yrityksen nimi tulee olemaan Innotech Oy, joten alalla jo toimivat Eurotec ja Awutek saavat nimikaiman loppuosilleen. Mielikuvitusta ei uuden yrityksen nimimaakareille siis ole liiemmälti annettu.
Ja muutenkin antaisin huutia uuden yrityksen perustajille.
Vaikka laulussa sanotaan, että puuseppää aina tarvitaan, niin alamme on kuitenkin auringonlaskun ala. Markkinat ovat romahtaneet ja paluuta tuskin on entiselle tasolle ennen kuin Kiina-ilmiö on poistunut. Ja siihen menee helposti muutama vuosikymmen. Jo nykyisille viidelle valtakunnalliselle toimijalle markkinat ovat liian pienet. Toki SCM-edustus on hyvä ja koneiden käyttäjäkunta tarvitsee myynnin lisäksi huolto- ja varaosapalvelut. Ne olisivat kyllä hoituneet toisen jo olemassa olevan tec(tek)-päätteisen firman toimesta.
Ja keitä ovat nämä rohkeat miehet – nuorukaisiksi heitä tuskin voi kutsua – uuden yrityksen takana. Pääomistajat ovat Tony Pelander ja Musta Hevonen. Lisäksi yrityksessä on muutama pienosakas, jotka lienevät kaikki vanhoja CNC-teamin työntekijöitä.
Kaikki tietävät Mustan Hevosen entisen nimen tällä alalla. Vaikka en ole kyllä mistään rekisteristä havainnut, että Pasi Vuohelainen olisi muuttanut nimeään!
Illalla oli loistava keli Optigripien testaamiseen nimenomaan niille sopivissa olosuhteissa. Lämpötila oli lähellä nollaa ja taivaalta tuli alas pikkuisen alijäähtynyttä vettä. Voideltavilla suksilla todellinen ongelmakeli. Mutta Optit näyttivät nyt vahvuutensa. Luisto oli parasta tähän mennessä ja pito aivan seinäpitoa. Hiihto oli todella nautittavaa. Olin hiihtämässä Teijon kanssa, hänellä oli luistelusukset. Mutta Teijo kokeili näitäkin ja ihasteli pitoa. Herrasmiehenä ei sanonut mitään luistosta, joka oli tietysti luistelusuksiin verrattuna huono.

12.1.10, tiistai:
Tänään lämpötila taisi käväistä ihan pikkuisen plussan puolella. Ja sumuisesta ilmasta huolimatta oli suhteellisen valoissa. Kevättä kohti kuljetaan, vaikka tämän ikäisellä ihmisellä ei enää elämän keväästä voikaan puhua.
Olen lukenut netistä Janne Holmenin ohjeita maratonharjoitteluun. Hän kehottaa tekemään lenkit siten, että menomatka mennään kohtuullista vauhtia ja paluumatka selvästi nopeammin. Juoksin ensimmäisen viitosen pulssilla 130 ja nopeus oli noin seitsemän minuuttia kilometrillä. Tiet olivat lumiset ja pito ei ollut siten parhain mahdollinen. Tämän jälkeen nostin nopeutta selvästi. Pulssi nousi sataan viiteenkymmeneen ja lopussa sitäkin korkeammalle. Mutta oli vauhtikin hiukan alle kuuden minuutin kyytiä. Lopuksi laskettelin pari kilometriä hiljaisella nopeudella.
Viimeksi olen juossut vitosen tätä vauhtia lokakuussa. Se oli Ferrari maratonin loppu. Varmasti sekä nopeus että kestävyys kehittyisivät dramaattisesti, jos näitä vauhtikestävyystreenejä tekisi hiukan useammin kuin neljä kertaa vuodessa. Pitänee patistaa tätä umpilaiskaa äijää hiukan useammin koville lenkeille. Suunnistuksethan sellaisia ovat, mutta ne eivät ihan yksyhteen palvele juoksua ja maratoneja.
Illalla kävin vielä jaden kanssa lenkillä. Puissa on edelleen vahva valkoinen kuorrutus. Erityisesti lehtipuut ovat kauniita. Toivottavasti ne säilyvät samanlaisina torstaihin saakka, silloin voisi mennä kuvaamaan niitä.

11.1.10, maanantai:
Tänään pidin lepopäivän kuntoilusta. Jollei koiran kanssa tehtyä reipasta neljän kilometrin lenkkiä lasketa sellaiseksi. Kävimme meren jäällä illan jo pimennyttyä. Vaikka pimeää siellä ei ollut. Pilvet olivat sen verran matalalla, että kaupungin valot valaisivat maiseman jäällä vielä kaukana itse kaupungista. Ehkä hiukan vähäisempikin valosaaste riittäisi pitämään kadut turvallisina ja liikkumiskelpoisina.
Puut ja pensaat on kuorrutettu paksulla hilekerroksella. Maisemat ovat todella kauniita sekä päivällä että hämärässä. Otin pihalla muutamia kuvia pitkällä valotusajalla. Ne näyttävät käsittelemättöminäkin aivan vanhan ajan valokuvilta, ajalta ennen värikuvan kehittämistä.

10.1.10, sunnuntai:
Pakkanen oli aamulla jo lauhtunut alle kymmenen asteen eikä tuulestakaan ollut tietoa. Niinpä lähdin ennen puolta päivää merelle ja laitoin jalkaan retkiluistimet. Valitettavasti ennen vuoden vaihdetta oli vesi- ja räntäsadetta, joka tuli teräsjään päälle. Se kun sitten jäätyi näihin pari viikkoa kestäneisiin pakkasiin, niin jää oli mitä oli. Välillä pehmeää välillä kovaa. Ja sitten siellä oli ajettu mönkijöillä ja muilla vehkeillä, ne olivat tehneet kaikenlaisia uria ja kuoppia jäähän. Luistelu ei ollut oikein nautinnollista ja kympin jälkeen palasin autolle ja ajoin kotiin hakemaan sukset jalkaan. Menin Karhun Opteilla jäälle. Siellä oli paikoin vesi noussut jään päälle ja lumi oli siten kosteaa, jopa märkää. Optit eivät luistaneet mihinkään ja parin kilometrin jälkeen loppui sekin retkeily. Ajoin Soinisten pururadalle ja siellä sitten suksikin toimi kohtuullisesti. Pito oli nyt huonompi kuin kovilla pakkasilla ja luisto samoin. Tämä keli olisi pitänyt sopia Opteille paremmin kuin edelliset, mutta ei tuomita suksia vielä täysin. Ehkä tämä suolavesivoitelu ei ollut kaikkein parasta pitopohjasuksille.
Viikon kuntoilusaldoksi tuli 105 kilometriä. Yli puolet niistä tuli tehtyä suksilla. Muut lajit olivat juoksu, kävely ja luistelu. Sitten kun hiihtokelit loppuvat, pitää tehdä yksi määräviikko ja juosta se sata kilometriä! Pannaan tämä vaikka näitten Uudenvuodenlupausten piikkiin.

9.1.09, lauantai:
Piti mennä vuoden ensimmäisiin suunnistuksiin tänään, mutta jätin sen väliin kireän pakkasen takia. Puolen päivän jälkeen lauhtui sen verran, että lähdin hiihtämään Haijaisiin pururadalle. Kiersin latua kymmenen kierrosta ja GPS näytti matkaksi yhdelle kierrokselle 1620 metriä. Olen aina laskenut, että kolmesta kierroksesta tulee vitonen täyteen. Mutta toista sataa metriä on siis se mitta jäänyt vajaaksi. Nyt pitää tehdä edellisvuosien hiihtopäiväkirjat kokonaan uusiksi.
Iltapäivällä kävimme Ullan kanssa Ikeassa ostoksilla. Mukaan tarttui jälleen kaikenlaista tavaraa, vaikka talo on jo pullollaan roinaa. Ja kun Ikeasta oli kyse, niin pari tuntia siinä meni kotosalla asennushommissa kauppareissun jälkeen. Tosin mitään koottavaa emme tällä kertaa hankkineet, mutta kiinnitettävää sitäkin enemmän.
Illalla Pakkanen oli jo tipahtanut alle kymmenen asteen ja sankka sumu peitti koko eteläisen Suomen. Teimme Jaden kanssa viiden kilometrin kävelylenkin hienossa illassa.

8.1.09, perjantai:
Tänään talvi palautui uomiinsa, pakkanen pyöri päivän mittaan lähellä kahtakymmentä astetta. Mitään tähdellistä en saanut aikaiseksi, mutta sitähän varten ihmisiä eläkkeelle laitetaan, ettei niillä ole enää virtaa aloittaa ja saattaa loppuun asioita. Iltapäivällä lähdin sentään kävelemään. Olin pukenut runsaasti vaatetta päälleni mutta siitä huolimatta jo muutaman sadan metrin jälkeen otin ensimmäisiä juoksuaskelia pysyäkseni lämpimänä. Ja samalla tavalla jatkoin – sata metriä kävelyä ja päälle hiukan pidempi matka juosten. Tein kahdentoista kilometrin lenkin ja aikaa kului yli puolitoista tuntia.
Lenkin jälkeen vatsa meni aivan sekaisin. Parin tunnin täysistunnon ja parin Imodiumin jälkeen vatsa oli taas kunnossa. Eikä minulla ole aavistustakaan, mistä tämä saattoi johtua. Jollei sitä aiheuttanut pussillinen lakritseja, jotka nassuttelin päivän aikana.
Huhut kertovat, että olemme saaneet uuden kilpailijan puuntyöstökonemarkkinoille. Nimiehdotuksetkin liikkuvat eetterissä ja osakasluettelokin alkaa olla valmis. Tiettävästi osakassopimuksen ovat allekirjoittaneet kaksi pääosakasta ja neljä pienosakasta. Viisi kuudesta nimestäkin on jo ”tiedossani”. Hauska nähdä sitten aikanaan kaupparekisteristä, miten paljon näillä huhuilla on ollut totuuden ilmavirtoja siipiensä alla!

7.1.10, torstai:
Lämpöaalto yllätti lounaisen Suomen heti kun päästiin eroon näistä joulunajan pyhistä. Tosin pakkanen putosi vain kahteentoista asteeseen ja pirullisen kova itätuuli puri kulkijan poskipäitä vieläkin ankarasti. Tein ensin Jaden kanssa parin kilometrin kävelylenkin ja sen jälkeen suunnistin kohti Raision latuja. Hiihtelin erilaisia latuja pitkin yhteensä kuusitoista kilometriä. Optit olivat jälleen alla. Pakkasesta johtuen luisto oli edelleen huono, eikä pitokaan ollut täydellinen. Yllättäen luisto oli parasta yhdellä luomuladulla, johon ei oltu ajettu lainkaan tykkilunta. Huomenna pitää hiihtää voideltavilla suksilla, on ne sen verran paremmat ainakin vielä näillä pakkaskeleillä.
Kävimme Ullan kanssa katsomassa Ainon asuntoa Vähä-Heikkilänkadun palvelutalossa. Totesimme, että tämänlaatuinen asuminen taitaa olla meilläkin edessä kunhan vuodet tulevat täyteen siirtomittariin. Ja se saattaa koittaa hiukan aikaisemmin kuin Ainolla, joka teki ratkaisunsa kunnioitettavassa 86 vuoden iässä. Ja mikä oli tehdessä kun vieläkin molemmat päät toimivat hienosti.

6.1.10, Loppiainen:
Tänään oli koko päivän pakkanen lähellä kahtakymmentä astetta. Välillä vähän ylikin. Onneksi ei tuullut ja ulkoilemaan pystyi joten kuten. Ensin aamulla lenkki jaden kanssa. Iltapäivällä kävelin puolitoista tuntia reippaasti. Meren jäälle oli ajettu luistelubaanat sekä ladut. Muutama urhoollinen siellä taisteli kylmyyttä vastaan. Olin sopivasti pukeutunut – riittävän lämpimästi, ettei palellut ja liikuin riittävän hiljaa etten hikoillut. Tämähän on vanha eskimoiden sääntö, miten menestyä arktisilla alueilla kovassa pakkasessa ja viimassa. Ainoa huono kohta asusteissani olivat kengät. Niiden pohjien läpi pääsi kylmyys ja varpaat alkoivat pikku hiljaa jäätyä.
Jää on vaan valitettavasti niin huonoa, että meikäläisen luistelutaidoilla ei taida olla paljoa asiaa sinne. Pitää tarkistaa tilanne järvellä mutta tuskin sielläkään sen parempaa jäätä on. Illalla kävin vielä toisen lenkin Jaden kanssa.
Kun ulos ei päässyt, niin teimme Ullan kanssa sisällä järjestelyitä. Vaihdoimme hiukan huonekalujen paikkoja niin, että kylmälaite jää hiukan pimentoon. Se kun Ullan mielestä ei ole kaikkein tyylikkäin kalusteemme. On se kumma, että joku vanha, nahistunut kaappi edustaa sisustuksen tyylihuippua, mutta nykytekniikan huippumuotoilun tulos ei saisi näkyä sisustuksessa laisinkaan!

5.1.10, tiistai:
Pakkanen paukkuu nurkissa, illalla mittari laski jo 19 asteeseen.
Lähdin töitten jälkeen hiihtämään Haijaisten kuntoradalle. Otin mukaan sekä nämä uudet Optit sekä normaalit voideltavat sukset – niissä kun oli pakkaskelin voiteet jo valmiiksi pohjalla.
Hiihdin ensin vajaat seitsemän kilometriä pitopohjasuksilla. Pito oli edelleen hyvä, vaikka jotkut ovatkin kertoneet, että kovilla pakkasilla niiden pito-ominaisuudet heikkenevät radikaalisti. Luisto oli huonompi kuin eilisellä lenkillä. Aikaa tähän lenkkiin meni 37 minuuttia.
Sitten vaihdoin jalkaan tavalliset sukset. Luisto oli huomattavasti parempi ja pito lähelle samaa luokkaa. Sama lenkki sujui yli kolme minuuttia nopeammin paremman luiston ansiosta.
Pitää tehdä sama testi sitten kun Opteilla on hiihdetty sata kilometriä, niiden luisto-ominaisuudet kun paranevat huomattavasti matkan karttuessa.
Kun nyt nämä pakkaset hiukan lauhtuisivat, niin pääsisi kokeilemaan suksia niiden omimmassa ympäristössään – nollakelillä ja uudella lumella!

4.1.10, maanantai:
Sain tänään Karhun Spectra Optigrip-sukset matkahuollon kautta. Ne olivat pari tuntia autossa jäähtymässä ennen kuin lähdin lenkille. Olin tietenkin hyvin jännittynyt mitä tuleman piti. Toki Foorumin jäsenen AS:n raportit ja vastaukset ovat antaneet hyvän kuvan suksien toiminnasta, mutta suomalainenhan ei usko ennen kuin itse kokeilee.
Pakkasta 12 astetta, latu kova mutta luminen. Ensi metreistä alkaen pito loistava. Luisto oli ensimmäiset kymmenet metrit huono mutta jo parin sadan metrin jälkeen alkoi liukua. Kokonaisuutena hieno tunne kun pito oli joka potkulla kunnossa.
Hiihdin kolme päivää sitten täysin vastaavissa olosuhteissa voideltavilla suksilla. Silloin luisto oli hyvä mutta pidon kanssa pieniä ongelmia. Alkupuoli oli lenkeillä siis täysin sama ja pulssi molemmilla lenkeillä 124. Aika voideltavilla suksilla 42:57 ja tänään Optigripeillä 41:23. Luulin kyllä, että tänään olisi aika ollut selvästi heikompi, mutta kello ei valehtele!
Kyllä jää voideltavien suksien käyttö vähälle jatkossa.

3.1.10, sunnuntai:
Talon normaaliin sunnuntaiseen tapaan söin aamupuuron ja ulkoilutin Jaden ennen kuin talon muu väki alkoi nousta aamutoimilleen. Ensimmäisenä oli pystyssä Amalia, joka hyvin varovaisesti lähestyi taataa. Mutta kun hetken päästä Joonakin liittyi mukaan, niin Amaliankin varovaisuus unohtui. Eilisiltaisista räiskäleistä oli yksi jäänyt yli ja siitä saatiin molemmille sopivan epäterveellinen aamupala. Yritin paikata sitä juottamalla lapsille tuoremehua. Vaan sekin taitaa olla hampaitten kannalta huono vaihtoehto.
Eipä siinä sitten kauaa ehtinyt lasten kanssa leikkiä ja lukea satuja, ennen kuin tuli lähtö eteen. Ajoimme kaikki Ikeaan ja teimme siellä osin tarpeellisia ja pääosin tarpeettomia ostoksia. Sieltä Janin porukka jatkoi matkaansa äidin luokse ja me Ullan kanssa menimme urheilukauppaan katsomaan alakerran kuntohuoneen kalustuksia. Mitään ei vielä hankittu.
Kävin vielä valoisana aikana juoksulenkillä. Juoksin vajaan kympin lenkin hiljaisella vauhdilla. Paukkuja en paljon käyttänyt, kun vielä on mahdollisuuksien rajoissa, että juoksen keskiviikkona maratonin. Vaikka huonolta näyttää, tämän hetken säätiedotus lupaa yli kahdenkymmenen asteen pakkasta ja vielä tuulikin riepottelee juoksijoita viisi metriä sekunnissa. Siinä säässä ei ole paljon järkeä mennä juoksemaan pitkää matkaa.

2.1.10, lauantai:
Aamulla pakkasta oli kaksikymmentä astetta ja taivas edelleen selkeä. Ulla antaa minulle oikeuden ulkoiluttaa kovilla pakkasilla Jadea, hänellä kun on astma ja se ei oikein tykkää kylmästä ja kuivasta ilmasta. Ihmekö tuo, eihän siitä tykkää terveetkään keuhkot.
Olen jo pitkään lueskellut käyttäjien kokemuksia karhun Optigript suksista, joita ei tarvitse lainkaan voidella. Ne toimivat erinomaisesti ongelmakeleillä ja muutenkin hyvin tällaisilla harrastelijoilla, jotka eivät vaadi aivan huippuvauhteja. Soitin Perniöön niiden välittäjälle. Kaverilta löytyi minulle sopiva pari varastosta ja hän lupasi laittaa ne linja-autoon maanantaina. Nyt kun näyttää, että tulee hyvä hiihtotalvi, niin kilometrit eivät jää ainakaan välineistä kiinni!
Jani, Tiina ja lapset tulivat kylään iltapäivällä. Joona kotiuduttuaan alkoi järjestellä meille muille tekemistä. Tällä kertaa hän oli sirkustirehtööri ja sekä hän että me muut saimme esiintyä sirkuksessa. Amalia oli kasvanut monta senttiä sitten viime näkemän. Hän oli oppinut uusia sanoja, niiden joukosta erottui hyvin myös taata.
Janin perhe kävi Kylpylässä syömässä Marin ja Jounin sekä Johanneksen kanssa. Sen jälkeen he tulivat meille kahville. Johannes oli tapojensa mukaisesti ollut ravintolassa paras vauhti päällä, Joona oli käyttäytynyt kuten herrasmiehelle kuuluu.
Ilta kului lasten kanssa leikkiessä. Yksi ohjelmanumero oli lettujen paistaminen. Joona otti tuolin ja seurasi paistamisoperaatiota koko ajan viereltä. Nukkumaan lapaset menivät vasta kymmenen jälkeen. Silloinkin virtaa olisi vielä riittänyt!
Pakkanen laski illalla yli kahdenkymmenen asteen, Jade kyllä käveli siinä lämpötilassa ihan normaalisti. Eivät edes anturat aristaneet.

1.1.10, perjantai:
Vuosi vaihtui kirpeässä pakkasessa. Illalla oli ollut osittainen kuunpimennys, joka näkyi selkeältä taivaalta. Olimme pihassa vastaanottamassa vuoden vaihtumista ja katsomassa ilotulitusta.
Minuutin vuoden vaihtumisen jälkeen ohitsemme kiisi mustarastas, se oli ilmeisesti häiriintynyt rakettien ampumisesta yöpymispuunsa lähistöllä.
Nukuimme pitkään, ehkä siihen oli syynä olut- ja viinivarastomme tyhjentäminen ennen Tipattoman Tammikuun alkua. Se olikin oikeastaan ainoa lupaus, joka tänä tuli tehtyä. Parempi onkin tietysti tehdä yksi ja pitää se kuin useampi ja rikkoa ne kaikki!
Iltapäivällä kävimme Helenan luona ja nautimme siellä jouluaterian. Saimme nimittääin nyt ensimmäisen kerran kinkkua tämän joulun aikana. Hyvää oli ja normien mukaisesti sitä tuli syötyä liikaa. Äiti oli oikein pirteässä kunnossa.
Illan pimettyä puin ylleni runsaasti vaatteita ja lähdin hiihtämään Soinisiin. Kylmyys ei tehnyt haittaa ja hiihdin pikku hiljaa hiukan yli kympin. Lunta oli runsaasti ja ladut muuten hyvässä kunnossa, mutta kahdessa alamäessä latu oli mennyt ilmeisesti kaatumisten vuoksi huonoon kuntoon ja niissä kohdissa sai olla tosi varovainen.

31.12.09, torstai:
Työt päätettiin tänään aikaisin eli kahdelta. Johtuen Uudenvuodenaatosta.
Sitten kävin vuoden viimeisellä lenkillä kirpeässä, kolmentoista asteen pakkasessa.
Nyt onkin aika tehdä tilinpäätös kuluneesta vuodesta, tietenkin koskien liikuntasuorituksia. Numerot ilmaisevat suorituksia kilometreinä:
 

Kuukausi	Juoksu	Suunnistus	Kävely	Hiihto	Muut	Yhteensä
Tammi	143	12	15	28	12	219
Helmi	146	13	7	27	21	214
Maalis	153	45	27	25	59	309
Huhti	83	29	21	125	36	295
Touko	108	39	14	-	53	213
Kesä	123	41	10	-	38	212
Heinä	102	42	18	-	7	168
Elo	125	17	4	-	11	157
Syys	129	29	17	-	63	239
Loka	153	5	8	17	-	183
Marras	100	5	100	134	-	338
Joulu	143	9	27	41	-	220
Yhteensä	1508	286	268	407	300	2767

Ensi vuonna on sitten tarkoitus nostaa ainakin juoksukilometrejä huomattavasti. Kaksituhatta pitää saada puhki. Ja intensiteettiä lisättyä!


--------------------------------------------------------------------------------

1.1.09, torstai:
Uudenvuodenpäivä valkeni kirkkaana ja kylmänä. Pakkasta oli täällä rannikollakin lähes kymmenen astetta. Ja samanlaista ilmaa on luvattu seuraaviksi päiviksi. Mahtaisiko sitä päästä piakkoin luistelemaan oikein luonnonjäille!
Aamulenkillä koirien kanssa bongasin jo kuusi eri lintulajia. Eikä niihin tarvinnut ottaa mukaan edes pihassamme viihtyvää oravaa!
Nyt flunssan runnellessa elimistöä on syytä tehdä katsaus viimevuotisiin kuntoiluihin.
Tässä tilastoa:
Laji                    Km           Kesto            Ka. syke       Nopeus (min/km)
Juoksu                1194.8      139h44m       129                7:01
Kävely                169.2        30h29m         91                  10:49
Luisteluhiihto       147.3        16h06m         132                6:34
Melonta              3.1            0h48m           76                  15:23
Perint. hiihto       52.9           6h13m           118                7:03
Pyöräily              65.4          3h23m           110                3:06
Sauvakävely       4.2            0h35m           114                8:22
Skikkaus            141.6        11h51m         128