UUDENKOIVISTON VPK:N HISTORIAA

UUDENKOIVISTON VPK:N PERUSTAMINEN

Järjestetty vapaaehtoinen palokuntatyö palokunnassamme aloitettiin vuonna 1900, jolloin päätettiin perustaa palokunta kylään, jos Uudenkoiviston silloiset omistajat, herrat Pihl ja Liinanharja antaisivat palokunnalle tontin ilmaiseksi. Palokuntamme perustajana ja syntysanojen lausujana mainitaan Oskar Dunder. Tammikuun 28 päivä vuonna 1900 on palokuntamme syntymäpäivä. Vuonna 1901 havaittiin yksi tontti riittämättömäksi ja päätettiin ostaa viereinen tontti n:o 196. Kauppahinta oli 600mk. Palokuntamme ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat: H.V. Malmberg puheenjohtajana, Oskar Dunder kirjanpitäjänä, Karl Loven rahastonhoitajana sekä F. Anola, J. Mikola, J.K. Huhtala, K.O. Laiho, K. Rein, S.Koski ja E. Leino jäseninä. Kuten aina, niin silloinkin muodostui tärkeäksi kysymykseksi palokuntatyön onnistumiselle varojen saaminen kaluston hankkimiseen. Vapaaehtoinen keräys pantiin alulle ja sen tuloksena voitiin ostaa palokunnalle käsivoimaruisku teholtaan 160-175 litraa minuutissa.

Edelläesitetystä selviää Uudenkoiviston VPK:n perustamisvaiheet. Ne monet vaikeudet, jotka silloisten miesten oli voitettava, antaa meille nykypolville selvän kuvan siitä sykähdyttävästä ja yritteliäästä hengestä, millä he uskoutuivat vapaaehtoiselle palokunta-aatteelle. Voimme kaiketikin olla yksimielisiä, että näiden miesten uraa uurtava työ on ollut aivan ratkaisevaa laatua nykyisten toimintamuotojen suotuisalle kehitykselle.

UUDENKOIVISTON VPK:N TARKOITUS JA TOIMINTA-ALUE

Uudenkoiviston VPK:n toiminta-alue oli palokunnan perustamisen aikaan laaja, käsittäen mm. Koiviston Kartanon ja Vanhakoiviston, sekä tietenkin Uudenkoiviston alueet. Kun otamme huomioon silloiset maantiet, käsitämme hyvin, kuinka laaja toiminta-alue oli. Pieniä polkuja pitkin oli hevos- ja miesvoimilla vietävä palokalusto palopaikalle. Se asetti palokunnakke paljon suuremmat vaatimukset, mitä nykyinen hyvien teiden ja autojen aikakausi. On huomattava, että jos apua olemme antaneet, olemme myöskin sitä usein naapuripalokunnilta saaneet.

Esimerkiksi Porin VPK on meitä useasti auttanut, ja yhteistyö jatkuu tänäpäivänäkin.

Ennen vuotta 1940 oli yhdyskuntamme palontorjunta yksinomaan vapaaehtoisen palokunnan huolena. Sinä vuonna, jona Uusikoivisto alueellisesti liitettiin Porin kaupunkiin, joutuivat Porin kaupungin palontorjuntaelimet myös vastuuseen yhdyskuntamme palontorjunnasta. Voidaan kuitenkin mainita, että vaikka alueliitokset ovat tapahtuneet, emme sittenkään voi väheksyä vapaaehtoista palontorjuntatyötä yhdyskunnassamme. Sillä tulee jatkuvasti olemaan samat velvoitteet edellytykset laajassa palontorjuntatyössä. Tässä lyhykäisyydessään se, mitä me ymmärrämme Uudenkoiviston Vapaaehtoisella Palokunnalla ja millä alueella se toimii.

VPK:N HISTORIAA

Kuten jo mainittu, perustettiin Uudenkoiviston VPK vuonna 1900. Heti perustamisestaan lähtien saavutti uusi yhdistys paikkakuntalaisten jakamattoman suosion, ja toiminta pääsi heti vauhtiin vilkkaana ja monitahoisena, Varsinkin kun ottaa ne olosuhteet huomioon yli 100 vuotta sitten, ymmärtää ne vaikeudet, jotka silloisten perustajien oli voitettava saadakseen palokunta edes jonkinlaiseen toimintaan. Jo sana sana Palokunta tarkoittaa sitä, että tälläinen yhdistys on ennenmuuta perustettu siksi, että sen kautta suojellaan omaisuuksia ja arvoja tulta vastaan.
Uusi kalustohuone, joka oli rakennettu lämmön pitäväksi ja jossa oli myös lämmityslaitteet, vihittiin komein seremonioin tarkoituseensa toukokuun ensimmäisenä päivänä 1901. Tästä johtui, että toiminta sai uutta virikettä. Palokunta oli saanut ruiskuja muuta sammutuskalustoa, sekä oman talon - mikä olikaan toimia! Varsinaisen palontorjunnallisen puolen tehostamiseen palokunta heti alusta alkaen uhrasi paljon. Oli hankittu kolme käsivoimaruiskua, joihin oli laitettu asianmukaiset hevosella vedettävät kärryt, Ruiskujen sijoituspaikat olivat eri puolilla kunnan toiminta-aluetta, olihan alue laaja käsittäen kartanon ja Vanhankoiviston alueet nykyisen Uudenkoiviston lisäksi, -- erikoisesti mainittakoon, että palokunta maksoi silloin palkinnon sille, joka nopeimmin toi ruiskun tai vesikuorman palopaikalle. Palokunnan toiminnan humaanisuutta ja jaloutta kuvaa erikoisesti vuonna 1905 sattunut tapaus; johtokunta nimittäin päätti antaa huvitoimikunnalle luvan järjestää yhdet tanssit J. Mikolan hyväksi, jolttuli oli hetkistä aiemmin hävittänyt asuin- ja ulkorakennukset.
(Sattuuko tälläistä enää meidän päivinämme?)


Kun palokuntamme seuraavaksi juhlii 104 vuotiaana , näemme siinä yhden maamme uskollisimpia vapaaehtoisia palokuntia, jonka ei suinkaan tarvitse häpeillä toimintaansa, vaan se voi katsoa rohkeasti tulevaisuuteen!

Teksti: Mikko Lammi