Mulla on ollut jo pienestä asti paljon sanottavaa..

Tässä mä olen ihan pienenä vaavina mun veljieni kanssa. Peppi-mummoni omistaja Tiia oli katsomassa meitä muutaman päivän ikäisinä ja minut se risti Tyttö-Piruksi. Pidin kuulemma jo silloin kovaa meteliä..johtuisiko siitä, kun se roikotti mua ja mä olisin vaan halunnut olla mamman kaa.. 

Kyllä minä osaan olla SULOINEN! VASTA tässä vaiheessa 
Maikki alkoi ymmärtämään kauneuteni päälle ja lupasi, 
että saan muuttaa Ulvilaan. 

Minä ja mun veljet. Mun toinen veljeni D, jota kutsutaan nykyisin Bitiksi, muutti Tampereelle. Ja toinen veli Mansikka, joka nyt tottelee nimeä Lenni, asuu Vantaalla. 
Mä oon nähnyt mun molemmat veljeni jo näyttelyssäkin. Bitti oli mukana Turussa ja Lenni Helsingissä. Mä kuitenkin voitin ne molemmat tuomarin parhaan valinnoissa, mut en mä usko, 
että ne on mulle kovin vihaisia.

Tää on mun lemppariharrastus..mamma vaan ei oikein tykkää, 
kun rikon kuulemma kaikki takit. 




Tässä on mun uusi isoveljeni. On kuulemma jo iällä, 
mut kyllä se silti mun kanssa leikkii.




Ja sitten mun isosisko. Sen kanssa me ollaan nykyään 
ihan bestiksiä, vaikka alku olikin vähän hankala.

Elikkäs mun elämäni täällä Ulvilassa on ihan mukavaa. 
Noissa mun kavereitten ihanissa karvoissa on TOSI 
mukava nukkua. Yhdessä me tehdään kaikkea kivaa, 
katsellaan lintuja ja kiusataan Maikkia. Se kun ei aina 
ymmärrä meidän viirotus-kohtauksia. :)

Oltiin koko porukalla vähän ulkoilemassa. Nuo mun pitkäkarvaiset kaverit ei sitten viihtyneet lumessa tippaakaan, mutta mulla ei ollut asian suhteen minkäänlaista ongelmaa. Noh, kaikkihan tietää, että mä olen tosi kova gimma! :)

Syy tähän ulkona keikistelyynkin sitten selvisi. Maikki halusi ottaa meistä kerrankin vähän uudempia kuvia. Tarkoitus sillä kuulemma oli ottaa noista kahdesta muusta niitä kuvia, kun meillä on tässä joulukuussa tulossa kaksikin juhlapäivää. Albarillo täyttää kuulemma jo 11 vuotta, en mä kyllä ole siitä ihan varma, Albis on siis ehdottomasti mun paras painikaveri ja ei vanhukset mitään painia jaksa. Siispä olen päätellyt, että Maikin matikkapäällä ei olisi järin suuri ihme, jos vaikka olisi tullut pieni laskuvirhe.
Ai niin ja sitten ne toiset juhlat on Veeran. Vertsi täyttää kuulemma 4 vuotta. Ehkäpä me sitten herkutellaan oikein porukalla. 

Vähän oli kieltämättä mullakin kyllä viileä, nostin karvat pystyyn merkiksi Maikille, että nyt on aika mennä sisälle.

                                            kuva: Markus Wikström

Etusivu